Taaperon valitut teokset

Yksivuotias tyttäreni taitaa olla lukunaisia. Tämän 80-senttisen kirjallisuudenystävän lukemisto lojuu olohuoneen lattialla, ja vähän väliä hän lähestyy minua vetoavasti valitsemansa teoksen kanssa. Ja sitten istutaan sylikkäin ja luetaan.

Kirja

Olen oikein mielissäni neidin kirjallisuusharrastuksesta, sillä 50 tunnin pituisissa kotipäivissä on hyvä olla jotain viihdykettä. Ja jos saan valita leikkimisen ja lukemisen väliltä, otan ilman muuta lukemisen. Yksivuotiaathan eivät ole varsinaisesti mitään leikkijävirtuooseja: tyynyliina laitetaan naamalle tai palikka pakasterasiaan ja se on siinä. (Toki nuo leikit ovat kehitykselle tärkeitä, ja aplodeeraan tietysti neropatilleni joka välissä.)

Jos tarkastelen vielä aihetta oman viihtymiseni kannalta, niin ehkä tuo taaperokirjallisuus ei ihan dekkareille vedä vertoja. Kun kirja huipentuu tietoiskuun puurolautasesta ja lusikasta, on kai lupa vähän haukotella? Ja jos Puppe tapaa maatalon eläimet kymmenettä kertaa samalle aamulle, pitää tsempata, ettei sano lehmää hevoseksi. Poikani kanssa luimme aikoinaan tuntikausia teoksia nosturin ja kaivurin seikkailuista, ja aika usein kysyin mielessäni: Miksi? Kuka on tämä kirjailija? Tätäkö on miehinen sivistys?

Kirjat

Uskon, että lukuhetket merkitsevät lapselleni – samoin kuin minulle – läheisyyden kokemusta ja yhteistä eläytymistä ja iloa. Kuvakirjakauden jälkeen on ihanaa lumoutua yhdessä vaikkapa Vaahteramäen Eemelistä. Kirjoilla sain aikoinaan myös hyvin touhukkaan – nyt 11-vuotiaan – esikoiseni narrattua syliini niin kauan kuin hän siihen mahtui. Aina kun näen uutisen, jossa kerrotaan lukemisen hyödyistä lapsen kehitykselle, paukuttelen henkseleitäni: esikoiseni fiksuimmat tempauksethan ovat aivan selvästi Barbapapan, Pupen ja äidin ansiota.

Kaikille lukeminen ei tietenkään ole se luontaisin tapa olla lapsen kanssa. Jotkut – kuten mieheni – ottavat lapsen kainaloon ja vievät hänet pulkkamäkeen. (Onneksi. Itsehän en millään viitsisi.) Mutta ehkä yksi lukutuokio päivittäin? Ja: Oi ihana satavuotiaan Suomen kirjastolaitos! Sieltäpä kun hakee Ikea-kassillisen lastenkirjoja, niin saa taas istua viikon sohvalla.

Korkeakirjallisin kevättalven terveisin,
Anna

Lasten sanoittama ystävyys

Lapset ovat monesti aikuisia viisaampia mitä tulee elämän suuriin kysymyksiin. Näin ystävänpäivän kunniaksi halusinkin kuulla pieniltä suurilta ajattelijoilta, mitä on ystävyys ja millainen on hyvä ystävä. Niinpä pyysin tuttaviani kysymään edellä mainittuja asioita jälkikasvultaan. Sain vastauksia mukavasti, ja siltä pohjalta lähdin tekemään vapaamuotoista aineistoanalyysia, jonka tuloksia tarkastelemme seuraavaksi.

Ensimmäisenä syvennymme siihen, mitä se ystävyys sitten oikein onkaan. Ystävyys koetaan esimerkiksi fyysisenä läheisyytenä:

”Ystävyys on halaamista.”

– Julius 3 v 10 kk

Ystävyys toimii myös lääkkeenä yksinäisyyteen:

”En tie…sitä et on kaveri.. ja ettei tarvii leikkii yksin.”

– Elmeri 7 v

Lisäksi ystävyys ilmenee tekemisen kautta:

”Että leikkii toisten kanssa.”

– Onni 8 v

”Yhdessä vieritetään palloa.”

– Ellen 3 v

Ystävyys kaiken kaikkiaan on tärkeä asia, ja sen kantovoimana toimii lähimmäisenrakkaus:

”Kilttejä toisille, yks elämän tärkein asia, yritetää olla tappelematta.”

– Daniel 8 v

”Että tykätään toisistaan ja tehdään kivoja juttuja.”

– Saku 5 v

”Että tykkää toisesta ja on paljon yhdessä.”

– Poika 11 v

 ”Rakkaus.”

– Elias 4 v

Arvostettuja ystävän ominaisuuksia ovat muun muassa kyky heittäytyä leikkiin, reiluus ja hyvä huumorintaju. Seuraavaksi siis tutustumme kuvauksiin siitä, millainen on hyvä ystävä:

”Semmoinen joka leikkii ja kysyy mennäänkö ulos.”

– Julius 3 v 10 kk

”Semmonen mikä leikkii toisen kaa. Ja on iloinen.”

– Sulo 4 v

”Sellanen ku leikkii toisen kaa ja on reilu.”

– Elmeri 7 v

”Leikkii yhdessä barbiella. Yhdessä leikkii legoilla.”

– Ellen 3 v

”Hyvä ystävä on kiva.”

– Jasu 9 v

”Hauska, sellanen mikä kertoo hyviä vitsejä, mut ei vitsikirjasta, vaan sellanen ku keksii itse vitsejä. Se olis vähän niinku samanlainen ku minä.”

– Roni 6 v

Vastauksissa nostettiin esille myös se, että hyvä ystävä ei kiusaa:

”Sellainen, joka ei kiusaa.”

– Elias 4 v

”Että ei kiusaa toista.”

– Onni 8 v

”Hyvä ystävä ei hauku, pyytää luokseen, jos pystyy, ei kiusaa muita, on hyvä jossain.”

– Daniel 8 v

Ystävyys perustuu luottamukseen, ja hyvä ystävä on luotettava:

”Ollaan kivoja toisilleen, pidetään salaisuudet ja lupaukset.”

– Julia 9 v

”Pitää salaisuudet.”

– Poika 11 v

”Jos lupaa jotain niin ei petä sitä.”

– Tyttö 8 v

Hyvä ystävä voi olla myös läheinen sukulainen:

”Roni (isoveli), mä olen Ronin kanssa ystävä.”

– Nella 4 v

”Isoveli.”

– Poika 4 v

”Ystävyys on sellaista että on kaveri. Hyvä ystävä on sellainen joka ei kiusaa. Äiti on hyvä kaveri ja Mikko…”

– Joel 4 v

Ystävällä on nimi, eikä ystävyydellä ole sukupuolirajoja:

”Hyvä ystävä on Iiris. Se aina leikkii mun kaa ja tekee samaa leikkiä kun mä haluun. Ja Kanerva, se tekee aina kaikkia kivoja juttuja ja höpsöttelee. Ja sitten me nauretaan.”

– Ilmari 4 v

”Hyvä ystävä on sellanen tyttö, Ilona (hoitokaveri), sen kans leikitään, nukutaan ja syödään. Eikä tönitä ketään.”

– Eetu 4 v, pian 5 v

Ystävyys on tärkeä asia, jota tulisikin vaalia vuoden jokaisena päivänä. On silti mukavaa, että ystävyyttä juhlitaan kerran vuodessa myös maailmanlaajuisesti. Ja kuten kauniit asiat muutoinkin, voi joskus myös ystävyys mykistää:

”En tiiä.”

– Poika 4 v

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Rakkaudella,
Maria

Perheiden Taiteiden Yö

Ennen tapahtumaa

Tultiin äitin kanssa Perhetalo Heidekenille n. 8.30. Ensin paketoin pieniä lahjoja kiitokseksi pikku esiintyjille. Meil kesti kyl aika kauan ettii sopivia pusseja.

DSC04773

Seuraavaks me siirrettii pöytii ja tuolei paikasta toiseen. Sit me mentiin laittaa piltti-ruletti pystyyn. Aika paljon muutaki me tehtiin mut mä en muista mitä :)

DSC04809

Sit me mentiin mun äitin kaa syömään. Syömisen jälkeen (sain muute keksin) me sisustettii sirkus ennen ja nyttiä, siis sitä huonetta jossa näytettiin sirkus videoita ja kerrottiin sirkuksen historiasta.

DSC04828

Pääsin mä kyl oikeisiin töihin ku äitin pomo toi mul palkkakuittei postitettavaks. Kyl mä voisin joskus olla toimistossaki töis… tai opettajana, eläinlääkärinä, eläinkaupassa, kampaajana… emmä tiiä.

Sit kaikki laitto jotkut asut päälle ja sit otettii yhteiskuvii.

koko sakki

Sirkus alkaa

Mun äiti oli portilla ja mäki joskus. Sisällä oli esim. onnenruletti (mäki pääsin pyörittää), kuvataidekoulun sirkusaiheinen näyttely, tempputehdas, pehmolelukylpy, sirkuspaja ja soitinpaja ja kasvomaalausta (mä sain tähdenlennon poskeen).

Pihalla tapahtu kaikenlaista, Turun VPK puhallinorkesterin soittoa, Turun Suzukikoulun muskaria ja esityksiä, Lahjan Tyttöjen tanssia ja jänniä sirkusjuttuja. Ja sit tietty oli kiva päästä rapsuttamaan ihania Karva-kavereita.

Karva-kavereita

Tapahtuu

Tapahtuman jälkeen

Vauhdilla purettiin teltat ja siivottiin. Mulla oli kiva päivä. Tutustuin äitin työkavereihin ja sain uuden ystävän. Anni kiittää ja kumartaa kaikkia Mannerheimin työntekijöitä ja koko sirkusporukkaa! Kiitän myös kun juuri sinä jaksoit lukea tämän jutun.

DSC04770

T:Anni10 v.

Lisää kuvia Perheiden Taiteiden yöstä voi selata Perhetalo Heidekenin sivuilta.

Voi pyhä syyllisyys

Äitinä koen usein syyllisyyden tunteita. Mielessä pyörivät monenlaiset kysymykset.

Olenko tarpeeksi läsnä lasteni arjessa?

Meillä nimittäin isä on lasten kanssa kotona päivät ja minä töissä. Tai sitten opiskelen. Tai teen vapaaehtoistöitä. Ystäviä ehdin nähdä harvoin. Elämän realiteettihan on se, että aikaa on vuorokaudessa jaettavana vain rajallisesti. Kaikesta huolimatta elämäni prioriteettilistalla lapseni ja puolisoni ovat ensimmäisenä. Tiukan paikan tullen en epäilisi hetkeäkään jättää muita rakkaita osa-alueita elämässäni perheeni takia. Opiskelen, koska en nykyisessä työssäni ole kovinkaan onnellinen ja haluan vaihtaa alaa johonkin minulle sopivampaan. Haluan tehdä työtä, josta kotiutuessani en olisi aina näin väsynyt. Eikä väsynyt äiti aina jaksa olla hyvä ja lempeä äiti.

Osaanko kasvattaa lapsiani oikein? Millaista esimerkkiä heille näytän?

Olen tänä keväänä ollut aika paljon poissa lasteni arjesta, sillä olen valmistautunut useampiin pääsykokeisiin. Jälkiviisaasti on monesti tullut ajateltua, että olisinpa ennen perhettä tiennyt mikä haluan oikeasti olla ”isona”. Jaksamisen äärirajoilla on menty jatkuvasti ja välillä on ääntäkin tullut korotettua.

Kerran hermoni menetettyäni esikoiseni sanoi minulle, että ”äiti, ei saa huutaa”. Pysähdyin välittömästi miettimään tilannetta ja totesin hänelle, että hän on oikeassa, olin tehnyt väärin ja lopetin huutamisen. Toisaalta tuossa tilanteessa tiesin myös, että ei kasvatuksessa hirveän pieleen ole menty, jos pieni lapsi uskaltaa sanoa vanhemmalleen, auktoriteettihahmolle, hänen tekevän väärin. Siinä on yksi asia, jota en olisi itse ikinä lapsena uskaltanut isäni mielivallan alla tehdä. Lapseni luottaa minuun niin paljon, että uskaltaa ilmaista itseään tuolla tavoin. Se tuntuu hienolta.

On hyvä, että tuntee syyllisyyttä ja pohtii näitä kysymyksiä toistuvasti. Se mielestäni osoittaa, että välittää lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan.

Toivottavasti kesä tuo tullessaan vähän rennomman äidin, jotta saamme ihania lomamuistoja koko perhe. Olen luvannut viedä lapset ainakin piknikille, mökille ja telttaretkelle kotipihalle. Ei siinä sen ihmeellisempiä aktiviteetteja tarvita, kunhan vain pääsemme nauttimaan yhdessäolosta.

Mariankuva09052015

Nautinnollista ja rentouttavaa kesää kaikille,

Maria