Talvisia ajatuksia isoäidin elämästä

Kukas teistä muistaa vielä tämmöisen lorun:

Maanantaina makkarat tehtiin,

Tiistaina tikut vuoltiin,

Keskiviikkona keitto keitettiin,

Torstaina tupahan kannettiin,

Perjantaina perheelle annettiin,

Lauantaina liemi latkittiin,

Sunnuntaina suu pyyhittiin.

Tämän vanhan lorun kera onkin kuule hauska opettaa pienille viikonpäiviä.

Siinä ohessa seuraa monta mielenkiintoista kysymystä, esim. miten ne makkarat tehtiin itse, miten muka liemi latkitaan. ”-Vähän niinkuin koira vai?” Lapset ovat slamannopeita oppimaan ja muutenkin tarkkasilmäisiä ja -nenäisiä, ainakin niin tahtoessaan!

Talven kylmät pakkassäät ovat koetelleet meidän jokaisen arkea. Posket punaisina, hetken ulkona oltuaan, on ihana tarttua tuvassa lämpimään kaakaokuppiin ja katsella ulos ikkunasta kirkasta taivasta ja pakkasen huurruttamia puita.

Jos jotain toivoisin, niin lunta saisi tulla. Hiihtämään pääsisivät nuo lapsenlapsenikin ihan vaan ulko-oven avaamalla. Kummankin tyttäreni koti sijaitsee rauhallisessa kylässä, metsän ja peltojen reunalla. Siellä on lasten hyvä kasvaa ja ulkoilla. Ja tehdä niitä seikkailuretkiä metsään. Paistaa nuotiomakkaraa ja ihmetellä puita, kiviä, pilviä, luontoa…

Lumienkeleitä tässä itsekin jo mielellään menisi tekemään. On niin vapauttavaa heittäytyä koskemattomaan lumeen ja katsella pilviä, samalla kun kädet ja jalat tekevät liikettä, haara-perus. Se onkin sitten toinen juttu, miten siitä pääsee nätisti ylös, lähes suorin vartaloin, ettei koko enkelin kuva sotkeennu epämääräiseksi kierimis-,pyörimis- ja konttausmyräkäksi!  Ja pääsee kolaamaan lunta. Joillekin se saattaa olla kauhistus, mutta kun katsoo työnsä jälkea ja tuntee kroppansa lämmenneen, tulee kyllä niin hyvä mieli.

Jos ulkona on kuitenkin liian kylmä, on lukeminen sisällä hyvä harrastus. Kirjastosta löytyy mitä ihastuttavampia lastenkirjoja, jokaiseen ikään sopivia. Jos sinulla on mahdollisuus, ota lapsi mukaasi, niin voitte yhdessä päättää, luetaanko tällä kertaa tarinaa dinosauruksista vai Ellasta tai Risto Räppääjästä.

Tapanani on joka joulu ostaa lapsille joku kirja. Salaisena toiveena tietenkin, että vanhemmat niitä iltasaduiksi lukisivat, jos vaan kiireiltään kerkiävät. Se hetki antaa paljon, sekä lukijalle, että kuuntelijalle. Ihana, kiireetön hetki ennen nukahtamista ja lapsi siinä lähellä, täydellisen keskittyneenä tarinaan, hiukan jo unihiekkaa silmissään. Ei se onni niin kovin suurta ja ihmeellistä tarvitse tullakseen sydämeen.

Lisäksi tein lapsenlapsille joululahjaksi villasukkia ja lapasia. Vanhimmalle, 6-vuotiaalle kudoin myös pipon, jonka hän oli erityisesti maininnut omakätisesti kirjoitetussa lahjalistassaan. Kun pukki oli käynyt ja Matti avasi pakettia, missä pipo oli, nuuhkaisi hän sitä ja sanoi tyynen rauhallisena, tietävä hymy huulillaan: ”mumselli”. <3

Toivotan kaikille reippaita ulkoiluilmoja, iloisia yhdessäolon hetkiä ja muistakaa halata paljon! – Eija

Lapset tekevät joulun

JoulukuusiOn olemassa kahdenlaisia ihmisiä, jouluihmisiä ja sitten niitä toisia. Minä kuulun jälkimmäisiin. En kuitenkaan ärsyynny enää nykyään jouluintoilijoista, päinvastoin ihailen heidän innostustaan ja antaumustaan. Jos joku oikeasti jaksaa vaihtaa vain muutaman viikon takia jouluverhot kaikkiin talon ikkunoihin, niin silloin täytyy olla todella omistautunut jouluihminen. Ja omistautuneisuus on hieno ominaisuus ihmisessä.

Olen minäkin hetkittäin ollut jopa erittäin innostunut joulusta viime vuosina. Esimerkiksi esikoiseni ensimmäisenä jouluna se kuuluisa joulumieli valtasi minutkin. Pidin siitä. Tänä vuonna se on vielä odotellut tuloaan. Ehkä syy on lumen puutteessa. Vaikka valkeita jouluja oli omassa lapsuudessanikin vain vähän, tuntuu sellainen silti ainoalta oikealta joululta.

Lapsena hätäilimme veljeni kanssa, pääseekö pukki perille, jos ei ole lunta. Sitten järkeilimme yhdessä, että ehkäpä pukki tulee paikalle helikopterilla. Aina jollain tavalla hän kuitenkin löysi perille. Paketit olivat mystisesti ilmestyneet kuusen alle sinä aikana, kun olimme isoäidin luona syömässä jouluateriaa. Tuosta vuosikymmeniä jatkuneesta perinteestä saamme onneksi nauttia vielä tänäkin vuonna. Perinteet luovat jatkuvuuden tunnetta, mikä taas tuo turvallisen olon. Hiljalleen olemme alkaneet luoda ja valita omia perinteitä, sellaisia meidän perheen näköisiä. Sellaisia perinteitä, joista ehkä omat lapset ottavat aikanaan kopin.

Paketteja

Meillä joulukuun alussa mieheni oli se, joka laittoi kyntteliköt paikoilleen, haki lapsille suklaakalenterit ja aloitti lahjahankinnat. Epäilen hänen olevan jouluihminen. Minun kontolleni jää lahjojen paketointi sekä jouluaaton ohjelman organisointi. Ja ehkäpä joululoman alkaessa alan oikein irrotella ja teemme lasten kanssa piparkakkutalon. Joulustressiä en aio kuitenkaan hankkia.

Vaikka joulua edeltävä aika ei saisikaan innostumaan, odotan silti jouluaattoa kovasti. Parasta joulussa on se, kun saa rauhoittua yhdessäoloon läheisten ihmisten kanssa. Pääsee joulusaunaan. Saa nauttia ihanista jouluruoista. Voi katsella, kun lapset innostuneena avaavat lahjoja. Ehkäpä se lasten into on juuri sitä, mikä tuo ihanaa kontrastia, koko jutun sydämen, muuten rauhalliseen juhlaan. Se tekee joulusta joulun. Hetken ajan voi itsekin innostua, heittää arkitakin narikkaan ja ottaa rennosti. Voi löytää sisältään pienen jouluihmisen.

Rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Maria

Arkisoppa jää keittotauolle ja palaa taas pyhien jälkeen kiehumaan!

Joulu sydämessä

IMG_0045

Yksinäisyys korostuu surullisesti juuri silloin, kun kaikki kokoontuvat rakkaidensa kanssa viettämään joulua. Samoin perheenjäsenten välit kiristyvät usein turhan paljon, kun odotukset joulun suhteen eivät toteudukkaan.

Jos onnistuisimme vähentämään paineitamme liittyen jouluun, niin siitä nauttiminen varmasti helpottuisi. Mitä jos joulun tärkein tehtävä onkin pysähtyä ja rauhoittua eikä se, että hankitaan lahjoja lapsille, tehdään joulusiivous tai valmistetaan ruokaa ylenpalttisesti?

Kun lapsilta ja nuorilta kysytään mitä he eniten toivovat, se on aikaa vanhempien ja muiden läheisten kanssa. Tämä toive kuullaan varmasti myös näin jouluna. Joululahjojen suuri määrä ei tee joulusta täydellistä, vaan täydelliseksi sen tekee yhteinen, kiireetön yhdessäolo. Kynttilänvalossa pöly ei näy, ja kun leikitään ja lauletaan yhdessä, ei kukaan huomaa, jos joulusiivous on jäänyt tekemättä.

Joululahjavinkkinä haluaisin jakaa vinkin, jota olemme innolla käyttäneet suvussamme: yhteisestä tekemistä. Sukulaisten vieminen teatteriin, retkelle tai kutsu teemaillalliselle on hauska ja ekologinen lahja, jossa on mukana myös sitä yhteistä aikaa.

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet niin Joulupuu -lahjakeräykseen sekä niitä, jotka ovat osallistuneet Hyvä Joulumieli -keräykseen. Näiden avulla perheissä, joissa raha on tiukassa, voidaan saada arkeen pieni kultareuna jouluna.

Jos maailma tuntuu joskus kovalta ja kylmältä, niin onneksi ihmisten hyvyys kuitenkin vie voiton. Toivottavasti voisimme kaikki tuntea lämpimän joulun sydämissämme riippumatta siitä, olemmeko jouluaattona yksin tai porukalla. Ja jollei ole ketään läheistä, jota voisi jouluna muistaa, niin aina löytyy vieraita jotka ilahtuvat siitä, jos välitämme heistä. Onni ei ole saamista vaan antamista.

Terveisin, Janina

piirin toiminnanjohtaja

 

Isoäidin marraskuun mietteitä

winter-581898_640On taas tullut se aika vuodesta, kun joka kaupungissa vietetään joulukadun, -kaupan, -torin avajaisia. Ne alkavat vuosi vuodelta aikaisemmin ja aiheuttavat suurta stressiä vanhemmille ja varsinkin lapsille. ”Mitä jos joulupukki ei tuokaan sitä kävelevää robottia tai juuri tuota Barbieta, jota toivon.”

Ajatelkaa, että marraskuun alkupäivistä jouluun asti odotetaan, odotetaan ja odotetaan! Joulusta on tehty niin suurenluokan bisnes, että pääasia joulunvietosta unohtuu. Jokaisella on kiire ja tavaraa haalitaan niin, että ihan päätä huimaa, kun ei tiedä mitä seuraavaksi hankkisi. Päätöntä touhua!

Mitä jos tänä vuonna lähtisitkin lapsesi kanssa kuuntelemaan kauneimpia joululauluja, sen sijaan, että jonottaisit markettien paketointipalvelussa tuskaillen, etten taas tänäänkään ehtinyt laittaa itse sitä ruokaa. Jättäisit yhden illan kuntosalirumban ja rauhottuisit kuunnellen ihania lapsuusajan joululauluja. Voi olla, että niistä saisit ihan erilaisen joulunodotusfiiliksen.

Silloin, kun olin itse lapsi, koulun kuusijuhlassa päätähtinä olivat kolme itäisenmaan tietäjää, ja joka vuosi tuo näytelmä oli aivan yhtä ihana. Tämä näytelmä pitäisi elvyttää ja esittää kaikille, sillä se kertoo varsinaisen joulun sanoman. Ja lapsetkin olisivat innoissaan, kun pääsisivät näyttelemään.

Tällä viikolla tuli ensilumi. Voi lasten riemua, kun saavat peuhata pihalla pidempään, kun valkoinen hanki valaisee. Huomiseksi on jo luvattu suojasäätä. Mennään silloin ulos rakentamaan lyhtyjä, ukkoja, hevosia. Ei se haittaa, vaikka sulaisivat kohta pois, mutta se tekemisen riemu! Tänään voi kellistyä maahan ja tehdä lumienkeleitä. Jokaisessa vuodenajassa on niin paljon hienoja asioita.

On rikkaus omistaa lapsenlapsia, sillä he laittavat meidät mummotkin välillä miettimään asioita syvällisemmin. Sillä saa kaikenlaisiin kysymyksiin vastata, parhaan taitonsa mukaan. Kuten, mikä on siunaus, missä se sielu on jne…  Yllättävää, mitkä asiat lapsia ihan oikeasti kiinnostavat. He ajattelevat paljon sellaista, mitä me aikuiset emme kuuna päivänä osaisi kuvitellakaan heidän miettivän. Joskus on pakko sanoa, ettei tiedä. Sitten yhdessä etsitään vastausta kirjoista taikka googlesta. Ja hyvä niin, ettei tiedä, sillä eiväthän nuo pikkuiset oletakaan, että jotain supermummoja oltaisiin.

Tämän vuoden tärkeistä tapahtumista voisin mainita seuraavaa: Nuorin lapsukaiseni aloittelee rippikoulua, ensi kesänä juhlitaan sitä sitten. Matti oppi ajamaan ilman apupyöriä, aloitti eskarin ja on tavattoman kiinnostunut englannin kielestä. Sami on ihanan huolehtivainen ja rakastava isoveli, jolle dinosaurusten elämä on kiehtovaa. Lotta, pikku prinsessa, kulkee vain ja ainoastaan hameessa ja on oppinut kuivaksi, pikkuneiti lujalla tempperamentilla. Vilho saavutti yhden vuoden kunniakkaan iän ja jo kaksi kuukautta ennen tätä juhlapäivää kulki juosten pitkin huusollia. Kaikilla lastenlapsillani on ihanat isät, jotka touhuavat lapsien kanssa. Käyvät metsäretkellä, uimahallissa ja ottavat kainaloon. Juuri sellaista läheisyyttä, jota lapsi tarvitsee. Ja josta mummon sydän iloitsee.

Kohta on aika heittää hyvästit tälle vuodelle ja toivoa kaikenlaisia kivoja asioita myös tulevalle vuodelle. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette jaksaneet lukea näitä kirjoitelmiani. Arkipäivän pieniä juttuja, joilla on kuitenkin merkitystä juuri siihen kokonaisuuteen, mistä tämän mummon elämä koostuu.

Lempeää, leppoisaa ja paljon läheisyyttä tulevaan aikaan teille kaikille!

Eija