Tehdään yhdessä hyvä vuosi

Vuosi 2017, Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, on alkanut mukavissa merkeissä. Opiskelu-, eskari- ja päivähoitoarki alkoi vasta menneellä viikolla, joten saimme lasten kanssa lomailla pitkään. Mitään sen erikoisempaa emme lomalla tehneet, mutta kivan yhteisen tekemisen, kuten lautapelien tai uimisen parissa päivät kuluivat vauhdikkaasti. Ulkona emme juuri viihtyneet kurjan sään vuoksi, sillä itsehän kuulun siihen kastiin, joka ei usko siihen kuuluisaan sanontaan ”se on vain pukeutumiskysymys”. Onneksi säät ovat sentään suosineet loman jälkeen. Punaisin poskin on voinut nauttia pikkupakkasista ja lumisesta maisemasta.

maria-tuomi-kuva1

 

Yhdessä tekeminen on myös Suomen juhlavuoden teema. Sen kunniaksi olemmekin jo kovasti pohtineet, että mitä mukavaa yhteistä tekemistä voisimme paikallisen MLL:n yhdistyksen kautta tarjota alueen lapsille, nuorille ja perheille. Jo heti tammikuun lopulla olemme yhdessä Laitilan kaupungin ja muiden paikallisten yhdistysten kanssa toteuttamassa perheiden liikuntapäivää uudessa monitoimihallissa.

Yhdistyksen ulkoisen yhteistyöverkon ylläpito on tärkeää, mutta sitä on myös yhdistyksen luottamushenkilöiden sisäisen yhteistyön vaaliminen. Vapaaehtoinen käyttää vuoden aikana useita kymmeniä, jopa satoja tunteja ajastaan yhteisen hyvän eteen. Vaikka vapaaehtoistyötä tekeekin ns. ”rakkaudesta lajiin”, on hyvä muistaa yhden pienen, mutta tärkeän sanan merkitys. Kiitos. Koskaan ei voi kiittää liikaa. Tätä taitoa on hyvä harjoitella aktiivisesti, sillä omasta työstä saatu kiitos motivoi jatkamaan eteenpäin. Meidän yhdistyksellämme on tapana palkita ”Vuoden Ankka”, vapaaehtoinen, joka on toisten mielestä ansioitunut hyvin aiempana vuonna. Tänä vuonna palkinto osui minun kohdalleni. Olen hirveän kiitollinen saamastani huomionosoituksesta. Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno vapaaehtoisten porukka, joka tekee tätä työtä suurella sydämellä. Olen kiitollinen myös siitä, että saimme tälle vuodelle hirmuisen määrän uusia aktiiveja, yhteensä kuusi kappaletta. Tehkäämme yhdessä tästä vuodesta hyvä vuosi!

maria-tuomi-kuva2

Iloa, lämpöä ja pilkettä silmäkulmaan jokaiselle alkaneeseen vuoteen,

Maria

Äiti on tänään väsynyt

Vanhemman uupumus on edelleen tabu – sen normalisoimiseksi on tehtävä hartiavoimin töitä. Sillä, usko tai älä, on taatusti tavallisempaa  että vanhempi kokee jossain vaiheessa noin 18 vuotta kestävää kasvatusprosessiaan uupumusta  kuin että selviää (jokaisen) lapsen kasvatustaipaleesta kokien pelkkää onnea, onnistumista ja euforiaa.

Vajaa kaksi vuotta sitten tapahtui useampi perhesurma. Ne herättivät minut miettimään, miten me voisimme ihmisinä ja vanhemina tukea toisiamme niin, ettei kenenkään vanhemman tarvitsisi enää tehdä niin onnetonta tekoa. Jutellessani aiheesta muiden äitien kanssa, sai yksi äiti sanottua ääneen: ”Kyllä mulla ainakin on tullut se musta hetki huutavan vauvan kanssa, kun ajattelin, että tää loppuu vaan jos heitän tän lapsen parvekkeelta alas. Silti siitä ajatuksesta ois ollu tosi pitkä matka tekoon.” Tätä kommenttia seurasi hiljainen nyökyttely. Jokainen meistä tiesi sen mustan mielentilan, kun unettomuutta huutava kroppa yhdistetään epäonnistumisen, riittämättömyyden, pettymyksen, itsevihan ja uupumuksen tunteisiin.

Koskaan ennen vanhemmuus ei ole ollut niin yksinäistä kuin nyt. Työt ovat kaupungeissa – isovanhemmat jäävät maalle. Eläkeikä on korkea – isovanhemmat ovat vielä töissä. Syitä on varmasti paljon,  mutta kauas ollaan menty siitä, kun isovanhemmat ja naapurit osallistuivat lähes päivittäin lapsiperheen arjen pyöritykseen. Siinä oli se tukiverkosto vanhemmille ja lapselle – vanhempi sai välillä hengähtää, ja purkaa päivän murheet kahvikupin äärellä jutellen. Onneksi tällaista yhteisöllisyyttä on edelleen olemassa, mutta se ei kata läheskään kaikkia perheitä.

Koskaan ennen vanhemmuus ei ole aiheuttanut niin paljon paineita kuin nyt. Sosiaalinen media täydellisine sisustuskuvineen luo valtavat paineet ja epäonnistumisen tunteet. Kerran otin itse kuvan meidän keittiönpöydästä, kun siinä oli pöytäliina ja nätti kattaus. 99,9% ajasta siinä ei ole pöytäliinaa, vaan pöydän pinta on kuorrutettu tahmeilla mehuläikillä, liiskaantuneella muovailuvahalla, kaikella epämääräisellä sälällä, likaisilla astioilla ja tyhjlllä leipäpusseilla.  Näin sosiaalinen media kuin huomaamatta luo painetta näyttää, että meilläkin on siistiä ja hienoa. Ja samalla nousee entisestään kynnys sanoa, että hukun tähän kaaokseen, voiko joku tulla auttamaan.

Näistä pohdinnoista sai alkunsa Tukiverkosto-palvelu. Palvelu pilotoidaan Salossa, ja sen takana on MLL:n Halikon yhdistyksestä neljän naisen tehotiimi. Palvelu on luotu kaikenikäisten lasten vanhemmille – meillle saa soittaa yhtälailla unettoman vauvan vanhempi kuin teinistään hulestunut vanhempi. Tukiverkoston puhelimeen ja sähköpostiin vastaa MLL:n Varsinais-Suomen piirin päivystäjä, joka välittää tukipyynnön meidän vapaaehtoisillemme. Joku heistä saapuu auttavaksi kädeksi ja kuuntelevaksi korvaksi mahdollisimman pian – samana päivä ainakin, jopa parin tunnin sisällä. Vapaaehtoinen voi käydä kylässä muutaman kerran asiakkaan niin halutessa. Vapaaehtoisella on olemassa ajantasainen tieto lähialueen lapsiperheiden palveluista, joten asiakkaan halutessa vapaaehtoinen auttaa palveluiden pariin. Vapaaehtoisen tavoite on auttaa vanhempaa sellaisissa asioissa, mitkä hän itse haasteeksi kokee. Yksinäisen äidin kanssa lähdetään yhdessä perhekahvilaan, rahahuolien kanssa taas suunnataan vaikka pankkiin tai sosiaalitoimeen – valvovan vauvan äidille annetaan päiväunet.

Tukiverkoston vapaaehtoisina on aivan huikeita naisia. Heidät on koulutettu, tarkkuudella tehtävään sopiviksi valittu ja he ovat luonnollisesti vaitiolovelvollisia. Nämä naiset muodostavat ja mahdollistavat sen tukiverkoston jokaiselle alueensa vanhemmalle. Tukiverkoston tavoite on parantaa perheiden hyvinvointia, auttaa ja tukea matalalla kynnyksellä. Toivomme, että apuamme uskalletaan pyytää!

Tukiverkosto on, koska:

  • kenenkään ei tarvitse selvitä yksin
  • jaettu taakka on kevyempi kantaa
  • juttuseuraa ja apua voi tarvita heti, eikä vasta päivien tai viikkojen kuluttua
  • vanhemmuudessa jokainen tarvitsee joskus vertaistukea ja apua.

– Annu Niinistö, MLL-aktiivi
Kuvat: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kaksi ajatusta

Minulla on kaksi ajatusta, tai pikemminkin kaksi toivetta. Ensimmäinen on, että saisinpa joskus lapsen, jonka kanssa käydä vauvakahvilassa, vauvajumpassa, värikylvyissä ja työnnellä rattaita pitkin katuja. Lapsen kasvaessa muuttuisi vauvakahvila perhekahvilaksi ja jumpat muskareiksi. Antaisin lapsen taapertaa siksakkia katuja pitkin.

Toinen toiveajatukseni on, että minulla olisi aikaa olla vapaaehtoinen kaveri lapselle tai nuorelle. Antaisin hänelle aikani sekä tukeni olemalla paikalla, viemällä hänet pois arjesta johonkin kivaan, esimerkiksi leffaan tai kopittelemaan palloa. Vaikka teen jo nyt useita tunteja viikossa lapsi- ja nuorisotyötä partioharrastuksessani, olisi kiva saada olla välillä ihan vaan kaveri eikä aina auktoriteetti.

154187455897151

Puolitoista vuotta sitten päässäni ei ollut näitä kahta ajatusta. Silloin päässäni pärisi ainoastaan ajatus saada työpaikka ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen. Hain kymmeniin paikkoihin ympäri Suomea, ja monien hakemuksien jälkeen sain viestintäassarin paikan täältä MLL:n Varsinais-Suomen piiriltä. Muistan edelleen sen hetken, kun nykyinen esimieheni soitti minulle uudesta työpaikastani, istuin kahvilassa Porissa ja tajusin samalla, että tässä se on, paras mahdollinen työpaikka juuri nyt minulle.

Muistan myös, miten pääsin heti kolmantena työpäivänäni keräämään Kevätiloon rahaa Mamma Marakatin asussa. Äitini laittoi huutonauruhymiöitä, kun kerroin hänelle mihin olen menossa. Esimieheni Ulla taas nauraa aina, kun muistelee, miten löysi minut kuivaamasta kolmeakymmentä keitettyä kanamunaa piiritoimiston keittiöstä ensimmäisenä keväänäni.

wp_ss_20150402_0001

Enimmäkseen työpäiväni ovat koostuneet viestintätöistä (kerran kyllä leivoimme tikkupullataikinaa!), kuten tämän Arkisopan luomisesta ja päivittämisestä. Olen tehnyt esitteitä jos jonkinmoiseen toimintaan ja mainoksia kaiken maailman tapahtumiin. Niiden myötä ne kaksi ajatustani, oma lapsi ja kaverina toimiminen, ovat syntyneet päässäni: tiedän miten paljon tarpeellista ja usein ilmaista toimintaa tehdään koko piirin alueella yhdistyksissä ja piirin toimesta, lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Haluan myös osallistujaksi niihin! Ja antaa tukea kaipaavalle nuorelle aikaani! Ottakaa minut aikanaan paikkallisyhdistyksen viestintävastaavaksi!

onni-blogiin

Vaan niitä aikoja odotellessa lähden töihin seuraavaan järjestöön. Onneksi olen kylvänyt Onni-nalleja perheen jäsenieni koteihin, niin ei MLL pääse unohtumaan missään. Eikä se kyllä muutenkaan unohtuisi, niin hauskaa ja antoisaa tämä puolitoista vuotta ovat olleet huikeiden työkavereiden kanssa.

Onni löytyköön uudestakin arjesta!
– Maarit

Kirjoittaja työskenteli MLL:n Varsinais-Suomen piirissä viestintäassistenttina ensin Paikka auki -avustuksella, ja sen jälkeen kokopäiväisenä työntekijänä. Työtehtävinään hän on tanssittanut Onni-nallea Instagramissa, keittänyt Arkisoppaa sekä taittanut kymmeniä esitteitä piirin toiminnoista. Ja tehnyt vähän muutakin.

Perheiden taiteiden yö kiinnosti Laitilassa ja Turussa

Torstai-iltana iloittiin Perheiden taiteiden yössä niin Turussa perhetalo Heidekenillä kuin 50km Turusta luoteeseen Laitilassa. Laitilassa Mukulavintin pihapiirissä MLL:n Laitila paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa järjesti lapsiperheille ilmaistapahtuman nyt toista kertaa.

Laitilan Perheiden taiteiden yöstä tuli hyvää palautetta äideiltä sekä isiltä, ja lapset olivat kyselleet illalla, milloin tänne tapahtumaan tullaan uudestaan. 200 osallistujaa nautti hauskasta illasta ja taiteellisesta tunnelmasta.

Uutena ohjelmassa tänä vuonna oli sormivirkkaus, tanssiohjausta, rintamerkkien ja lettien tekoa, PokémonGo-lure ja paikallisen musiikkiopiston esitys. Viime vuodesta tapahtumaan jäi nalleneuvola, linnunpönttöjen nikkarointia sekä kasvomaalausta ja pomppulinna.

IMG_7874

Annika Iskala ohjasi ja opetti tanssia lapsille Mukulavintin parkkiksella

IMG_7878

Laitilan Talorakenne lahjoitti materiaalit pieten linnunpönttöjen rakentamiseen. 

IMG_7879

Anna letitti koko illan lapsille huikeita lettejä, kuulemma taisi sormet olla kipeät illan päätteeksi!

IMG_7884

Pihassa riitti paljon tyhjää tilaa piirtää katuliiduilla taideteoksia.

IMG_7889

Käsivirkkauksessa virkattiin toooosi pitkä yhtenäinen lanka, joka kiersi lopulta koko talon ympäri!

Turussa tapahtuman teemana oli ”taideolympialaiset” Rion olympiakesän kunniaksi. Lapsivieraat saivat heti portilla kaulaansa olympiamitalin sekä passin, johon pääsi keräämään oikean väriset olympiarenkaat eri ohjelmapisteistä. Ohjelmapisteitä oli mm. Turun 4H-yhdistyksen digitarina- ja taidepaja, perheliikuntanopan rakentelu, kehupuu sekä taidenäyttely.

Illan aikana esiintymislavalle nousivat Samba Cariocan lapsiryhmät, Turun Suzukikoulun oppilaita soittaen ranskalaista musiikkia, sekä Eikka Ekoveikka -teatteriesitys nauratti alkuillasta ja Turun Rock Academyn huikeat bädit säestivät elokuista iltaa.

Perheiden taiteiden yö 2016 tekijät

Perheiden taiteiden yötä oli tekemässä monipäinen joukkue, jonka vaatetti Turun Paavo Nurmi Games ja Bilar. Mukana MLL:n lisäksi oli mm. Turun kaupungin vapaa-aikatoimiala, V-S Lapset, Turun 4H-kerho, Livia opiskelijat ja Turun lasten ja nuorten kuvataidekoulu sekä Turun seudun yksinhuoltajat. 

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 127

Samba Carioca kutsui yleisöä mukaan tanssimaan heti tapahtuman alussa. 

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 250

Yleisö nautti sateettomassa, mutta lämpimässä säässä esityksistä pihalla mattojen päällä istuen.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 283

Turun Suzukikoulun oppilaat soittivat opettajiensa kanssa ranskalaista musiikkia pianoin, kitaroin, selloin ja viuluin sekä lauloivat mukana.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 333

Turun Lahjantyttöjen Maalarit ilahduttivat hauskalla maalaritanssillaan. Ja miten ihanat vaatteet maalareilla olikaan!

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 386

Onnenruletista sai palkinnon jokaisella pyöräytyksellä. Palkinnot lahjoitti lukuisat yhteistyökumppanit, jotka saivat aikaan panostuksellaan satoja riemun kiljahduksia Heidekenin sisällä. Kiitos!

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 560

Leikkipihalla sai tehdä aikuisen kanssa oman liikuntanopan Marakatin naisten ohjauksessa.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 625

Niin kuin Mukulavintin piha, myös Heidekenin asfalttipiha muuntautui yhdeksi isoksi taideteokseksi.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 648

Kehupuu-pajassa vanhemmat kehuivat lapsiaan ja kirjoittivat kehut lehdelle. Lopuksi lapset kiinnittivät lehtensä puuhun, ja näin syntyi yksi iso kehulehvistö. Vau!

Kiitos kaikille Laitilan ja Turun Perheiden taiteiden öiden osallistujille ja toteuttajille! Ensi vuonna Heidekenillä onkin jo 10. Perheiden taiteiden yö, ja Laitilassa odotetaan jo nyt kolmatta tapahtumaa.

Paluu MLL:n tekijäksi, nyt työntekijänä

Aloitin vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina toukokuun alussa. Tähänastisen työurani olen tehnyt pääasiassa kuntapuolella terveydenhuollossa. Oli innostavaa ja mukavaa päästä mukaan tähän hienoon MLL:n porukkaan!

WP_20160627_15_13_25_Pro

Vastaan ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan koordinoinnista ja lisäksi myös Perhekummi-toiminta kuuluu osittain minun työkuvaani. On mielenkiintoista olla vapaaehtoistoiminnassa mukana työntekijän roolissa, 2000-luvun alussa kun olin itsekin vapaaehtoisena Lasten ja nuorten puhelimen – päivystäjänä MLL:ssä. Vapaaehtoisena toimiminen oli erittäin mukavaa ja monta kertaa sain kokea, kuinka todella tärkeää antamani aika oli lapsille ja nuorille.
WP_20160627_09_46_15_Pro

Olen täällä MLL:ssä tavannut aivan upeita vapaaehtoisia, jotka pystyvät ja haluavat antaa aikaansa sitä tarvitseville. On ollut ilo olla auttamassa maahanmuuttajaäitejä saamaan suomalaisia äitejä ystävikseen. Ystävyyssuhteet ovat kaksisuuntaista kotoutumista parhaimmillaan.

Jokaisen vapaaehtoisen panos on tärkeä, jotta mahdollisimman moni saisi apua kauttamme. Haluan olla tukemassa vapaaehtoisia, kun he tekevät tuota tärkeää työtä. Uuden työn myötä olen saanut myös monia mukavia työkavereita lisää.

WP_20160602_08_14_55_Pro

Nyt on aika nauttia Suomen suvesta! Toivotaan aurinkoisia päiviä ja jokaiselle juuri sitä, millä saa itselleen ja läheisilleen hyvän mielen.

Nina

Nina on MLL:n Varsinais-Suomen piirin uusin työntekijä, joka aloitti vapaaehtoistoiminnan koordinaattina keväällä 2016. Ninan työnkuvaan kuuluu Ystäväksi maahanmuuttajaäidille – ja perhekummitoiminnan koordinointi.

Onnistunut Kevätilo-keräys

kevatilotunnus_2016_tekstilla

Tänä vuonna me MLL:n Varissuon paikallisyhdistyksessä päätimme panostaa Kevätilo-keräykseen. Mietimme tarkkaan mihin menemme keräämään ja varasimme paikat ajoissa. Olemme keränneet aiempina vuosina ympäri Turkua: Varissuolla, Itäharjulla, Länsikeskuksessa ja Kauppatorilla. Aiomme jatkaa keräystä vielä edelleen.

Kevätilokeräys itäkeskus 29.4.2016 Taina Puranen

Kerääjinä ovat toimineet vapaaehtoiset, opiskelijat ja kaksi työkokeilijaa. Mielestämme keräys on onnistunut hyvin, koska kerääjillä on ollut hyvät sosiaaliset taidot ja iloinen keräysmieli. Kevätilo-keräyksen tuotot olemme ajatelleet käyttää perhekeskus Touhulan lelujen uusimiseen, materiaalikuluihin ja perhekahvilan kehittämiseen.

Kevätilokeräys Jaana-pelle ja muut

Keräystempaus Itäkeskuksessa 29.4.2016

Keräyspäivänä iloisin mielin lähtivät aamulla keräämään vapaaehtoiset Taina ja Jaana-pelle. Pelle kävi myöskin viihdyttämässä leikkipuistoissa, terveyskeskuksessa ja Yhdessä-yhdistyksessä taskut täynnä karkkia. Keräys sujui hyvin!

MLL:n Varissuon yhdistyksen kotisivut

Perhekeskus Touhulan FB-sivu

Leikkimään Leikkilään

Olen seurannut useita keskustelupalstoja siitä, kun moni äiti valittaa ystävien puutetta, tukiverkoston puutetta taikka ihan vain sitä, että kotona alkaa olla todella tylsää sen yhden tai useamman lapsen kanssa. Arki alkaa maistua puulta. Tiedän tuon tunteen! Kyseessä voi olla vieraalta paikkakunnalta muutto uuteen taikka esim meidän tapauksessa kun kökittiin neljän seinän sisällä aina sydänoperaatioon asti niin kyllä, koti alkoi tuntua aika kaamealta ja tylsältä paikalta. Uppouduin helposti tyttöjen nukkumaan mentäessä sosiaalisen median maailmaan ja lueskelin usein MLL:n uudesta perhekahvilasta, Leikkilästä Turun keskustassa Forumissa, jota pyörittävät vapaaehtoiset äidit pääsääntöisesti. Monesti, voi niin monesti oltiin lähdössä liikkeelle, mutta usein sitten jäätiinkin omiin pihapiireihin keskenämme taikka tallusteltiin isovanhempien luokse.

Sitten huomasin, että keskustelupalstalla puhuttiin ja etsittiin vapaaehtoisia lisää pyörittämään perhekahvilaa. Tässä se oli! Se piristysruiske arkeen mitä oli kaivattu! Huomasin olevani tällä hetkellä sen verta mökkihöperöitynyt, että koin vapaaehtoiseksi ryhtymisen olevan juuri se keino, millä pakotan itseni varmasti ovesta ulos, kun olen sopinut etukäteen hoitavani homman.

Käytiin Viivin kanssa ensin kahdestaan tutustumassa paikkaan ja innostuin heti lähtemään toimintaan mukaan. Viiviähän en olisi saanut silloin edes lähtemään koko paikasta, sillä Leikkilässä oli paljon leluja ja touhua ja tekemistä mitä ei kotona ollut. Ja siellä oli kavereita! :)

Ovesta kun ulos lähdettiin Viivi tivasi koko matkan autolle: ”Äiti, seuraavalla kerralla otetaanhan eväät mukaan niin voidaan olla kauemmin leikkimässä, jooko, jooko jooko?” Tietenkin lupasin, että näin tehdään seuraavalla kerralla.

Siinä sitten keskusteltiin muitten vapaaehtoisten äitien kanssa ja alettiin sopimaan milloin pääsisin pitämään perhekahvilaa auki ja ilmoille tulikin, että voisi joskus jotain ohjelmaakin keksiä perhekahvilan lisäksi. Olin haikeana seuraillut mainoksia käsityöringistä joita pidettiin, oli kantovälinetreffejä, satuhetkiä, kaikenlaista mukavaa ja erilaista mitä kaipaili siihen arkeen, myöskin uskon, että lapsetkin alkoivat kaivata sitä vaihtelua kodin ja lähipuiston lisäksi. Sainkin siinä sitten ahaaelämyksen, kun olen koko ikäni musiikkia ja laulua harrastanut, että voisinkohan alkaa pitämään pienimuotoista muskaria Leikkilässä. Innostuin vielä entisestään, jes! Musiikkiharrastus, touhuaminen omien lasten kanssa, sekä tutustuminen uusiin äiteihin ja tytöt saavat leikkikavereita. Voisiko olla parempaa yhdistelmää piristämään rutinoitunutta arkeamme?

Perhekahvilatoimintaa joskus vieroksutaan ja pelätään, että äideillä on muodostunut kuppikuntia taikka uutena ihmisenä ja yksin meneminen ei onnistu, koska kaikki tuntee toisensa entuudestaan. Voin nuo kaikki väittämät itse ainakin todeta täysin vääriksi! Olen käynyt Viivin kanssa aikoinaan MLL:n ja seurakunnan vauvakahviloissa ja perhekahviloissa, joissa lasten varjolla AINA löytyi juttukaveria ja siinä pääsi sitten vertailemaan toisen äidin kanssa esim kuinkas teillä on kasvettu ja mitenkäs osataanko jo käydä potalla ja olisko antaa vinkkejä kuinka saisin tytön potalle tai muita tavallisia arjen asioita. Olen jopa saanut niiltä ajoilta itselleni hyvän ystävänkin.

Pitkän, pitkän tauon jälkeen kun ensi kertaa kävelin Viivin kanssa perhekahvilaan Leikkilä Forumiin, niin ensin kyllä hieman piti etsiä paikkaa, mutta kyllähän se sieltä löytyikin kulman takaa. Vaunuja oli useammat rivissä ikkunan edessä ja lapsia leikkimässä iloisesti. Oli äitejä ja jopa isikin siinä höpöttelemässä sohvan reunalla ja tuntui todella lämpimältä vastaanotolta. Siinä hetki kun oli juteltu niin tuntui kun olisi osan kanssa tuntenut kauemminkin, kun höpöteltiin ihan mistä vaan. Mikä voisi olla eniten yhdistävä tekijä kuin vanhemmuus?

Hieman harmittaa, ettei Viivin vauva-aikana ollut Leikkilän kaltaista paikkaa ydinkeskustassa, koska oltaisiin varmaan hengailtu siellä joka päivä. Paikka on niin kätevällä paikalla vaikka ihan shoppailureissun hengähdyspaikaksi. Toivon todellakin, että tällaista toimintaa jaksetaan pitää yllä yhtä hienosti mitä sitä on nyt pidetty täysin vapaaehtoisvoimin.

Innostuksen myötä nyt on Venlakin päässyt sosiaalistumaan enemmän äidin mukana muskarin merkeissä joka viikko ja tänään tuo äidin pieni ujopiimä pyllykiitäili pitkin lattiaa tutustumaan muihin lapsiin ja tarkkaili ja hypisteli lattialla ollutta ihanaa värikästä karvamattoa. Ja tämä äiti sai höpötellä aikuisten seurassa! Olihan tuo puheenaihe vauva- ja lapsipainotteista, mutta kuinka mahtavaa onkaan jakaa asioita muitten äitien kanssa rennosti ja ilman suorituspaineita, samalla kun lapset saavat puuhastella ja tutkia uusia jänniä juttuja ja ympäristöä. En voi kuin suositella tutustumaan Leikkilään Forumissa!

Me mennään taas ensi viikolla Leikkilään, tule sinäkin leikkimään meidän kanssa :)

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Ihanan Erityinen -blogissa 12.4.2016
Tutustu Turun Forumin Leikkilään ja lähde mukaan!