Oppi ja ilo

Esikoiseni päätti eskarin viime viikolla. Totesin hänelle, että syksyllä alkaakin sitten yhdeksän vuoden rupeama peruskoulussa. Vastaukseksi sain: ”Niin, ja sen jälkeen sitten voi mennä lukioon ja yliopistoon. Jos haluaa.” Esikoisen toteama huvitti, ilmeisesti vuosien koulutus ja paineet ammatinvalinnasta eivät ainakaan vielä tässä vaiheessa ahdista pienen ihmisen mieltä. Ja niinhän sen kuuluukin olla.

Olen elinikäisen oppimisen kannattaja. Ei ihminen ehdi valmiiksi tulla elonsa aikana, aina löytyy jotain uutta pureskeltavaa mielelle. Sillä ei sinänsä ole väliä, tapahtuuko oppiminen kotona, peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa, korkeakoulussa, työelämässä tai vaikkapa harrastusten parissa. Pääasia on, että pysyy uteliaana, haluaa aina kehittää itseään ja parantaa ympäristöään, eikä koskaan kyllästy kulkemaan läpi oman elämänsä tutkimusretkeä.

Minäkin opin (lähes) joka päivä jotain uutta. Ensimmäisenä loma-aamuna esimerkiksi ajattelin nukkuvani pitkään. Esikoiseni päätti toisin, hän koki kovaa tarvetta tulla puoliuniselta äitikarhulta kyselemään erilaisia kinkkisiä kysymyksiä, kuten: ”Tiedätkö mikä on suurin maakunta Romaniassa?” Äidin pää kävi tyhjäkäynnillä, vaikka vastaus (Transilvania) sinänsä kai kuuluisikin yleissivistykseen.

On hämmentävää, kuinka valtavan paljon tietoa voi jo tuon ikäinen imuroida mieleensä. Toivon, että kykenen vanhempana tukemaan tuota kipinää mahdollisimman hyvin, vaikken ehkä niitä vastauksia osaisikaan antaa. Tärkeintä on, että jaksaa kuunnella ja olla kiinnostunut lapsensa kysymyksistä. Aina ei loppumattomassa kysymystulvassa ehkä jaksaisi kahlata, mutta uskon vaivan olevan lopulta mitättömän pieni verrattuna saavutettuihin hyötyihin. Lapsen on saatava kokemus siitä, että vanhempi on kiinnostunut hänestä sekä hänen ajatuksistaan ja tekemisistään. Onhan lapsi vanhemmalleen kuitenkin se kaikkein tärkein, ja vanhempi lapselleen.

Syreenitkin ovat nyt parhaimmillaan.

Nyt kesäloman aikana on tarkoitus opetella vielä joitain tärkeitä taitoja ennen peruskoulun alkamista. Näiden taitojen opettelun lomassa ehtii onneksi hyvin myös esimerkiksi pelata jalkapalloa, pomppia trampoliinilla tai käydä kiertelemässä lähiseudun nähtävyyksiä. Tai ihan vain olla, hetken tylsistyä (on kuulemma hyväksi lapsen kehitykselle) ja lukea vaikkapa Aku Ankkaa sadepäivän ratoksi. Käydä uimassa, nauraa ja iloitella, nauttia kesästä sen kaikkine ominaisuuksineen.

Ihanaa suvea ja juhannuksen odotusta kaikille!

Kesäisin terveisin,
Maria

Mediakasvatuskuulumisia kuluneelta vuodelta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja antoisasta yhteistyöstä! Olen viimeisen vuoden aikana tavoittanut koulutuksillani lähemmäs 9000 lasta, nuorta, varhaiskasvatuksen työntekijää, kasvattajaa ja vanhempaa ja jokaisessa kohtaamisessa olemme keskustelleet, pohtineet ja hämmästelleet yhdessä miten monimuotoisia ja nopeasti muuttuvia lasten ja nuorten mediamaailma ja -ympäristöt ovatkaan.

Mediakasvatuskoulutuksissa on kuluneenakin vuonna puhuttanut sosiaaliset mediat, mutta paljon on keskusteltu myös siitä mikä on sopiva määrä käyttää medioita päivittäin. Lisääntyneet laitteet sekä helppo pääsy nettiin on vaikuttanut myös nousujohteisesti käyttömääriin. Digitaalinen pelaaminen ja sen lieveilmiöt ovat olleet kuluneena vuotena myös koulutuksissa paljon esillä. Välillä kiva ja mukava harrastus saattaa alkaa viedä liikaa jalansijaa arjessa ja lapsi tai nuori tarvitsee aikuisen tukea sekä pelaamisen että arjen hallinnassa kuin myös ajankäytössä. Oppilaiden kanssa oppitunneilla on voimakkaasti noussut esiin lasten ja nuorten vilkas mediaelämä myös öisin. Monella alakouluikäiselläkin on kännykkä tai tabletti omassa huoneessa öisin ja tiedon virrasta saattaa olla välillä vaikea kytkeytyä pois ja rauhoittua nukkumaan. Tämä näkyy koulun ja kodin arjessa usein väsymyksenä ja erilaisina vaikeuksina keskittyä.

Tytöt tietokoneella

Vanhemmat tarvitsevat mediakasvatusta aivan yhtä kipeästi kuin lapset ja nuoret, ja kouluissa kierrellessäni olen aistinut miten vanhempien huoli on myös todellista. Kouluissa erilaiset sähköiset oppimisympäristöt ovat lisääntyneet uuden opetussuunnitelman tiimoilta mikä pohdituttaa paljon vanhempia, kun mediankäyttö lisääntyy nyt myös koulun kautta. Ammattikasvattajatkin ovat joutuneet päivittämään mediaosaamistaan uuden opetussuunnitelman tiimoilta. Myös vapaa-ajalla uusia kiinnostavia sovelluksia tupsahtelee lasten ja nuorten tietoisuuteen jatkuvasti. Uusimpana juuri nyt sosiaalinen media Snapchat, joka näyttäisi olevan syrjäyttämässä pitkään käytetyimmän sosiaalisen median sijaa pitäneestä Whatsappista. Snäppiin ovat jo siirtyneet iso joukko tubettajia ja julkkiksia ja myös heitä seurataan nyt Snäpin kautta. Tämä on lisännyt sovelluksen vetovoimaa.

someron-terhokerho-tuulispaassa-190815-kuvaajamaaritsalminenmll-2

Ensi vuoden koulutuskalenteri on täyttynyt jo mukavasti, mutta vielä mahtuu mukaan uusia mediakoulutuksia. Tukea Digiajan Kasvattajille-vanhempainiltakokonaisuus on saanut kouluissa hyvän vastaanoton ja kokonaisutta voidaan räätälöidä myös koulun ja yhteisön tarpeisiin, esim. keskittymällä syvemmin vaikkapa pelaamiseen, ongelmapelaamiseen, nettiriippuvuuteen, nettikiusaamiseen, sosiaalisiin medioihin tai mediakriittisyyteen.

Mediakasvatustietämystä ja -osaamista on hyvä päivittää säännöllisesti. Kertaus tuntuu tässäkin asiassa olevan opintojen äiti :) Oman yhteisön kanssa on tärkeää käydä säännöllisin väliajoin keskustelua mediaan liittyvistä asioista ja päivittää samalla omia ajatuksia omasta mediavanhemmuudesta. Lapsen kasvun ja kehityksen myötä myös mediavanhemmuus muuttuu koko ajan. Ota yhteys, jos koulunne / yhteisönne tarvitsee mediakasvatusta ja pohditaan yhdessä minkälainen kokonaisuus olisi juuri teille sopiva! MLL päivittää lähiaikoina koulutuskalenterin, löydät MLL:n koulutukset täältä.

Nähdään taas mediakasvatuksen parissa!

 

Yhteistyöterveisin,

Paula Aalto

Kirjoittaja on mediakasvattaja ja nuorisotyönkouluttaja MLL:n Varsinais-Suomen piirissä.

”Elämässä parasta on rentous” – kysely nuorten arjesta

tukioppilaat_15x10

Välillä tuntuu hankalalta tietää, mitä nuorten päässä liikkuu ja miten ajatuksiin pääsisi kiinni. Tunteet heilahtelevat puolelta toiselle ja asioiden tärkeysjärjestykset kilpailevat kärkisijoistaan jatkuvasti. Toisaalta kun nuoria kuuntelee ja heidän kanssaan juttelee, suusta pulpahtaa lauseita, joita vanhempi ei ehkä osannut edes odottaa: ideoita, unelmia, ajatuksia tästä hetkestä ja tulevasta.

Kysyimme MLL:n kouluttamilta tukioppilailta mikä on heille tärkeää arjessa ja miten elämässä menee noin yleisesti. Nuorille on ihmissuhteet ovat silmittömän tärkeitä. Kavereiden kanssa vietetään koulussa suurin osa päivästä ja koulun jälkeen vapaa-ajalla kaverit tsemppaavat harrastuksissa:

 

Kaverit ovat tärkeitä, koska niiden kanssa tulee tehtyä kaikkea kivaa ja uutta. – Poika 15v

Kaverit, ne, pelleilevät aina. – Poika 16v

Kaverit  ovat hyvin tärkeitä minulle. – Tyttö 15v

Vapaa-aikanani olen kavereiden kanssa ja harrastan kaikkea mieleistä tekemistä. – Tyttö 15v

Vapaa-aikanani olen kavereiden kanssa, valmennan koristyttöjä ja käyn salilla. –Tyttö 15v

Elämässä parasta on kesä, kaverit ja harrastukset. – Poika 15v

Vapaa-aikanani pelaan frisbeegolfia, ja käyn laulu- ja rumputunneilla. Vietän myös paljon aikaa kavereiden ja perheeni kanssa. – Poika 15v

Perhe on yhtälailla tärkeä tuki nuorille kuin kaveritkin. Kotona saa kiukutella, kotona saa olla, kotona saa olla oma itsensä. Jos vanhemmilla tuntuu olevan vaikeaa nuorten kanssa, näin kuitenkin vanhemmista ajatellaan:

Vanhempani eivät aina ymmärrä tarkoituksiani. – Poika 15v

Vanhempani eivät aina suutu. – Poika 16v

Elämässä parasta on perhe ja läheiset, jotka tukevat ja kannustavat. – Tyttö 15v

Pidän siitä, että minuun luotetaan. – Poika 16v

 

Toisaalta, vanhempani ovat yleensä oikeassa. – Poika 15v

Toisaalta, vanhempani ovat ihania. – Poika 16v

Toisaalta, vanhempani ovat sydämellisiä ja hyviä tyyppejä. – Tyttö 15v

Toisaalta, vanhempani ovat parhaat vanhemmat. – Tyttö 15v

Ei nuoret aina jaksa itsekään nuoria:

Koen, että nuoret eivät ajattele loogisesti kaikkea. – Poika 16v

Koen, että nuoret ovat välillä ärsyttäviä. – Poika 16

Koen, että nuoret ovat hankalia ja todella erilaisia, hauskoja persoonia. – Tyttö 15v

Koen, että nuoret ovat potentiaalisia. – Poika 15v

Koulussa nuori viettää useita tuntia päivässä ja se seuraa läksyineen kotiin vielä iltamyöhäänkin. Sydän sulaa. kun vastauksissa kerrottiin, miten nuoret kokevat saavansa koulussa tukea sekä rakkautta:

Koulussa minua rakastetaan ja pidetään tärkeänä osana. – Poika 16v

Koulussa minua kohdellaan aivan kuin muita. – Poika 16v

Koulussa minua autetaan ja opastetaan. – Tyttö 15v

Koulussa minua kiinnostavat erilaiset kielet. – Poika 15v

Kun puhutaan tulevaisuudesta, moni nuori kertoo ammattihaaveistaan. Nuorena ei muisteta tai osata ajatella vielä omaa perhettä, mutta eiköhän senkin aika vielä tule.

Isona haluaisin menestyä. – Poika 15v

Isona haluaisin työskennellä ammatissa, jossa viihdyn. – Tyttö 15v

Isona haluaisin olla poliisi. – Poika 16v

Isona haluaisin hyvän ammatin ja oman perheen. – Tyttö 15v

Arki on lapsille ja nuorille asia, jota ei osata arvostaa. Kunpa olisi viikonloppu -ajatuksien kanssa pähkäilevät myös vanhemmat. Arki tuntuu monen vastaajan mielestä hankalalta:

Arki on välillä raskasta. – Tyttö 15v

Arki on välillä helkkarin hankalaa, mutta palkitsevaa. – Tyttö 15v

Arki on välillä usein samanlaista ja kaipaisi muutosta. – Poika 16v

Arki on välillä haastavaa, yleensä rentoa. – Poika 15v

 

Välillä tuntuu haastavalta oppia uusia asioita. – Tyttö 15v

Välillä tuntuu haastavalta, koska elämä on hyppivää. – Tyttö 15v

Välillä tuntuu haastavalta keskittyä kouluun. – Poika 16v

Välillä tuntuu haastavalta tutustua uusiin ihmisiin. – Poika 16v

Välillä tuntuu haastavalta, kun vastuu lisääntyy. – Tyttö 15v

Mikä nuorille on lopulta tärkeintä? Terveys, perhe, ystävät ja todellakin, elämästä nauttiminen:

Tärkeintä on, että kaikki ovat onnellisia. – Tyttö 15v

Tärkeintä on yrittää parhaansa. – Poika 15v

Tärkeintä on elämästä nauttiminen. – Poika 15v

Tärkeintä on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. – Tyttö 15v

Tärkeintä on olla tyytyväinen siihen mitä itse tekee. – Tyttö 15v

 

Pidän siitä, että muut tervehtivät ja kysyvät kuulumisiani. – Tyttö 15v

Pidän siitä, että saan toteuttaa unelmiani. – Tyttö 15v

Pidän siitä, että kannustan muita. – Poika 15v

Elämässä parasta on rentous. – Poika 15v

Elämässä parasta on rakkaus ja rauha. – Poika 16v

Elämässä parasta on asettaa itselleen tavoitteita ja päästä tavoitteisiin. – Tyttö 15v

 

Kuva: MLL/Matti Matikainen

”Äiti, Googlessa luki, että…”

kids-on-a-computer

Jokin aika sitten 8-vuotias poikani tuli koulusta mietteliään näköisenä. Kaveri oli koulussa kertonut, että on olemassa tappajaklovni, joka murhaa ihmisiä. Niin kuin kuka tahansa äiti, minäkin sanoin, että en usko, että tuo on totta. Seuraavana päivänä koulusta tuli kotiin ahdistunut poika. Poika oli kotimatkalla kääntynyt kaikkitietävän Googlen puoleen ja pelästynyt pahanpäiväisesti näkemästään. Sinä iltana poikani ei saanut millään unta ja me vanhemmat yritimme vakuuttaa, ettei tätä tappaklovnia ole enää olemassa.

Kiersin viime talvena ahkerasti mediakouluttamassa päiväkodeissa ja ala-asteilla sekä oppilaita, että opettajia ja vanhempia. Sama ilmiö, joka näkyy minun – mediakouluttajan- arjessa, on tätä päivää. Yhä nuoremmat lapset käyttävät nettiä ja yhä useammin myös altistuvat kyseenalaisille, pelottaville ja ahdistaville sisällöille. Lapset kohtaavat näitä sisältöjä netissä sekä tahtomattaan että tarkoituksella. Joskus kielletty voi myös kiehtoa, niinkuin poikani tapauksessa.

Ala-asteikäiset kertovat kurjista mediakokemuksistaan hyvinkin avoimesti koulutuksissani. Usein jään pohtimaan onko lapsilla kotona kuuntelevaa ja keskustelevaa aikuista, joka on kiinnostunut heidän mediankäytöstään ja jolla on aikaa kuunnella. Toivon, että jokainen vanhempi ymmärtäisi, että oma lapsi on se tärkein tiedonlähde mitä tulee juuri hänen mediankäyttöön.

Itse en usko pelkästään rajoittavaan ja suojelevaan mediakasvatukseen, vaan lapsi tarvitsee läsnäolevan aikuisen, joka kannustaa, rohkaisee, ohjaa ja tukee. On tärkeää, että lapsi voi nauttia, oppia ja hyötyä mediasta! Jokaisella lapsella on myös oikeus mediakasvatukseen. Meidän vanhempien tulee huolehtia, että lapsen ensisijainen mediaympäristö on turvallinen ja että lapselle annetaan tukea tutustua myönteisiin ja iän mukaisiin mediasisältöihin. Näin me varmistamme, että kasvatamme lapsistamme kriittisiä ja vastuullisia mediankäyttäjiä.

Antoisaa mediakasvatussyksyä kaikille! Toivottavasti nähdään koulutuksissa!

Paula Aalto, mediakasvattaja ja nuorisotyönkouluttaja

——-

MLL:n Varsinais-Suomen piirin koultuksia voi ostaa esim vanhempainiltoihin. Mikäli kiinnostuit esimerkiksi Paulan mediakasvatuksesta, vilkaise lisätietoja piirin koulutusosiosta!

kuva: http://www.techvibes.com

Koulurauhan tulisi olla itsestäänselvyys

Kouluvuoden alettua edellisillä viikoilla keskustelupalstat ja lehtien sivut julistivat koulurauhan puolesta ja koulukiusaamista vastaan. Koulurauha-kampanja julkaisi STOP koulukiusaamiselle -kappaleen, jonka esittäjien avulla nostaa koulurauhan tärkeyttä vuotta vuodelta enemmän näkyville.

Kaikkihan tuntuvat tietävän, että koulukiusaaminen jättää lapseen ja nuoreen helposti koko iän kestävät henkiset arvet. On vaikea oppia luottamaan itseensä ja etenkin siihen, että kelpaa sellaisena kuin on, jos hetkestä toiseen joku nimittelee tai kiusaa muuten. Siksi tuntuu, että kaikenikäiset lapset koittavat sulautua parhaalla mahdollisella tavalla massaan, jottei joutusi kuulemaan irvailuja erilaisista vaatteista, saati sitten ihon väristä tai murteesta.

Media väläyttelee eri tuuteissa tarinoita, joissa ”erilainen” nuori löytää lopulta sen oman porukan, jossa uskaltaa saa olla ihan oma itsensä. Löydetään se erikoinen teatteriporukka, tieteistä kiinnostunut tyttö- tai poikaryhmä – you name it. Entä jos pienellä paikkakunnalla vaan ei löydy erilaisia ryhmiä, on vain se sulautumisuunista tullut massa, jossa kaikilla on oltava samanlainen lippis, Niken lenkkarit ja taskussa älypuhelin.

header950_3

Mietipä itse tätä asetelmaa työpaikallasi: muut menevät eri aikaan kahvitauolle, eivätkä kerro siitä sinulle vain siksi, että puhutkin savon murretta etkä turun. Tai sinulle heitetään ”vitsinä” juttuja muiden mielestä rumasta mekostasi, jonka juuri ostit – ja jotat tuskin tulet laittamaan enää huomenna päällesi.

Toivottavasti jouduit vain kuvittelemaan. Harmillisesti kun ei ole työrauhanjulistusta, joka takaisi työpaikat ”Kivaksi työpaikaksi”, jossa kahvitauoilla tukityökaverit juttelevat kaikkien kanssa. Aikuisten on helppo sanoa lapsilleen, että puolusta kaveria, älä mene mukaan kiusaamiseen. (Jari Sinkkosen mukaan se on aika paljon pyydetty lapselta, harkitse siis sanojesi muotoilua.) Vaan aikuinen, uskallatko itse sanoa työpaikallasi ”vitsiniekalle” vastaan, kun hän omasta mielestään vaan vitsillä kommentoi toisten lounasvalintoja, vaatteita tai työtehoa?

Uskalla ensin itse ja vaadi vasta sitten lapseltasi niin saadaan se koulu- ja työpaikkarauha vakituiseksi iloksi kaikkialle.