Herkän ihmisen elämää

Luin viikonloppuna hyvän artikkelin Tehy-lehdestä, jossa käsiteltiin erityisherkkyyttä. Noin viidennes ihmisistä on synnynnäisesti hermojärjestelmältään muita herkempiä. Lukeudun itsekin tähän viidennekseen, tai ainakin uskoisin niin. Aistin herkästi ympärilläni olevat jännitteet ja huonon ilmapiirin. Reagoin voimakkaasti erilaisiin ikäviin asioihin, kuten onnettomuuksiin tai rikosuutisiin. Jos ympärilläni voidaan pahoin, voin itsekin pahoin. Voisi siis kuvitella, että herkän ihmisen osa ei ole kovinkaan kiitollinen tässä maailmassa.

Herkkyys voi olla kuitenkin myös vahvuus, sillä hyvätkin asiat saavat minussa aikaan paljon voimakkaita tunteita. Ja arjen pienet ilot näyttäytyvät nekin voimakkaina positiivisina kokemuksina. Eilen illalla havahduin koulutöitä tehdessäni siihen, kun poikani alkoi silittää selkääni. En tiedä, miksi hän niin alkoi tehdä, mutta tuo kosketus pelasti iltani.

Maailmassa on paljon ikäviä asioita ja vääryyttä, mutta niin myös runsaasti iloa ja kauneutta. On eri asia havaita epäkohtia ja yrittää tehdä jotain niiden korjaamiseksi kuin havaita epäkohtia ja lietsoa niiden aiheuttamaa pahaa oloa ympärilleen. En yhtään ihmettele, ettei kiusaamista ole saatu kokonaan kitkettyä pois kouluista, kun katsoo aikuisten ihmisten toisilleen uhoamista sosiaalisen median keskustelupalstoilla. Toivon, että nykyään kouluissa lapsia tuetaan ja ohjataan esittämään kritiikkinsä asiaa ja tekemistä kohtaan, ei ihmistä kohtaan.

Omaan kuplaan käpertyminen voi joskus olla herkälle ihmiselle tarpeellinen levähdyshetki. Tällöin on hyvä pitää esimerkiksi pieni some- ja mediapaasto ja suunnata vaikka luontoon. Tai tehdä lasten kanssa jotain mukavaa, lukea, pelata, laittaa yhdessä ruokaa. Levähdyshetken jälkeen sitä jaksaa taas paremmin ottaa vastaan ulkomaailman ärsykkeitä.

Odotan jo kovasti kesää ja ilmojen lämpenemistä. Omalla kohdallani pimeys ja kurjat kelit vaikuttavat mielialaan voimakkaasti. Kesällä saa olla jotenkin vapaampi, vaatetta tarvitsee vähemmän, on valoisaa ja lämmintä. Lapsetkin on helpompi päästää ulos, kun ei tarvitse ensin pukea kolmea kerrosta ulkovaatetta päälle. Vaikka tokihan talvessakin on puolensa, ei siinä. Riippuu ihan siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Mukavia kevätpäiviä kaikille,
Maria

Mummo maalailee syksyä saapuvaksi

DSC_2163

Syksyn tuoksuiset terveiset kaikille!

Ja voi, minkälaisen syksyn! Olemme saaneet nauttia auringosta, sateesta ja tuulesta. Itse olen enemmän syksyihminen, vaikka toki kaikissa vuodenajoissa on oma taikansa. Mutta syysaamuina, kun kulkee ulkona, saa hengittää ihanan raikasta ilmaa ja joka päivä huomata, miten luonto valmistautuu pimeimpään aikaan näyttämällä nyt parhaat puolensa. Siinä on jotain vallan uskomattoman kaunista.

Olen muuttanut tässä pikkuhiljaa. Kun asuu 23 vuotta omakotitalossa ja muuttaa rivitalokaksioon sen jälkeen, voitte uskoa, kuinka paljosta on luovuttava. Olenkin ihmetellyt, onko oikeasti olemassa ihmistä, joka ei ikinä keräile mitään turhanpäiväistä ympärillen. Yksi iso roskalava on jo haikein mielin lähetetty kaatopaikalle.

Haikein mielin siksi, että se sisälsi paljon muistoja  kyydissään. Oli omien lasten leluja, piirustuksia, äitienpäiväkortteja, kirjoja… Ja paljon on ajatuksia ja kyyneliäkin antanut ne hetket, kun näitä tavaroita olen pakkaillut. Mutta paljon olen jättänyt asuntoon vielä tavaraa, jota en ole hennonnut heittää pois. Toivonkin, että joku niitä tarvitsisi.

Luopuminen on ottanut kovasti luonnon päälle. Ja se, kun lapsenlapset kysyvät: ”Mummo, voidaanko me mennä sinne sinun mummolaan kattomaan lastenohjelmaa?”

Mutta se muuttamisesta.

Lapsenlapseni Matti aloitti ekaluokan tänä syksynä. On tuo eskari vallankin mahtava keksintö, sieltä lapsi saa hyvät eväät koulutielle. Ennen niin vauhdikkaasta Matistakin on kasvanut tyyni ja kuunteleva pikku herrasmies. Kaikenmoisia kysymyksiä kyllä satelee siihen tahtiin, ettei tahdo vastaamaan ehtiä. Minusta on aivan mahtavaa, kun lapsi kyseenalaistaa asioita. Se kertoo, miten pohdiskeleva tuo pikkuihminen onkaan.

Mummon eväät ovat ihan jokaiselle koululaiselle samat: kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta ketään ei koskaan saa kiusata millään tavalla. Joku saattaa olla kyllästynyt, kun tuo kiusaamisesta puhuminen tuntuu olevan oikein trendi tällä hetkellä, mutta silti siitä ei tarpeeksi keskustella, koska sitähän yhä edelleen esiintyy.

En haluaisi ikinä enää joutua tilanteeseen, jossa lapsi tulee kotiin surullisena kertoen, miten häntä on kiusattu koulussa. Se tekee niin ison arven äidinkin sydämeen (toki nyt jo mummon). Leijonaemo nostaa päätään…

Mutta vapaapäivina nautitaan metsän ja luonnon antimista. Halaillaan puita, kiipeilläänkin. Maistellaan puolukoita. Poimitaan herkullisen syötäviä sieniä. Istutaan kannonnokassa eväitä syöden. Sytytetään hämärään kynttilöitä. Syksyssä on niin paljon asioista, joista iloita. Lempeästi se valmistele meitä mummojakin talven tuloon.

Pidähän sinäkin huoli, että näet jakeräät muistoja syksyn ihmeistä, joita talvella voit muistella.

Värikästä ruska-aikaa kaikille!
– Eija