Oppi ja ilo

Esikoiseni päätti eskarin viime viikolla. Totesin hänelle, että syksyllä alkaakin sitten yhdeksän vuoden rupeama peruskoulussa. Vastaukseksi sain: ”Niin, ja sen jälkeen sitten voi mennä lukioon ja yliopistoon. Jos haluaa.” Esikoisen toteama huvitti, ilmeisesti vuosien koulutus ja paineet ammatinvalinnasta eivät ainakaan vielä tässä vaiheessa ahdista pienen ihmisen mieltä. Ja niinhän sen kuuluukin olla.

Olen elinikäisen oppimisen kannattaja. Ei ihminen ehdi valmiiksi tulla elonsa aikana, aina löytyy jotain uutta pureskeltavaa mielelle. Sillä ei sinänsä ole väliä, tapahtuuko oppiminen kotona, peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa, korkeakoulussa, työelämässä tai vaikkapa harrastusten parissa. Pääasia on, että pysyy uteliaana, haluaa aina kehittää itseään ja parantaa ympäristöään, eikä koskaan kyllästy kulkemaan läpi oman elämänsä tutkimusretkeä.

Minäkin opin (lähes) joka päivä jotain uutta. Ensimmäisenä loma-aamuna esimerkiksi ajattelin nukkuvani pitkään. Esikoiseni päätti toisin, hän koki kovaa tarvetta tulla puoliuniselta äitikarhulta kyselemään erilaisia kinkkisiä kysymyksiä, kuten: ”Tiedätkö mikä on suurin maakunta Romaniassa?” Äidin pää kävi tyhjäkäynnillä, vaikka vastaus (Transilvania) sinänsä kai kuuluisikin yleissivistykseen.

On hämmentävää, kuinka valtavan paljon tietoa voi jo tuon ikäinen imuroida mieleensä. Toivon, että kykenen vanhempana tukemaan tuota kipinää mahdollisimman hyvin, vaikken ehkä niitä vastauksia osaisikaan antaa. Tärkeintä on, että jaksaa kuunnella ja olla kiinnostunut lapsensa kysymyksistä. Aina ei loppumattomassa kysymystulvassa ehkä jaksaisi kahlata, mutta uskon vaivan olevan lopulta mitättömän pieni verrattuna saavutettuihin hyötyihin. Lapsen on saatava kokemus siitä, että vanhempi on kiinnostunut hänestä sekä hänen ajatuksistaan ja tekemisistään. Onhan lapsi vanhemmalleen kuitenkin se kaikkein tärkein, ja vanhempi lapselleen.

Syreenitkin ovat nyt parhaimmillaan.

Nyt kesäloman aikana on tarkoitus opetella vielä joitain tärkeitä taitoja ennen peruskoulun alkamista. Näiden taitojen opettelun lomassa ehtii onneksi hyvin myös esimerkiksi pelata jalkapalloa, pomppia trampoliinilla tai käydä kiertelemässä lähiseudun nähtävyyksiä. Tai ihan vain olla, hetken tylsistyä (on kuulemma hyväksi lapsen kehitykselle) ja lukea vaikkapa Aku Ankkaa sadepäivän ratoksi. Käydä uimassa, nauraa ja iloitella, nauttia kesästä sen kaikkine ominaisuuksineen.

Ihanaa suvea ja juhannuksen odotusta kaikille!

Kesäisin terveisin,
Maria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s