Ajatuksia itsenäisyydestä

Vanhemman tärkein tehtävä on tukea lapsen turvallista kasvua ja kehitystä kohti itsenäistä elämää. Vaikka vanhempana tuntuukin pahalta päästää lapsesta irti päivä päivältä enemmän, on se kuitenkin välttämätöntä, ja myös väistämätöntä.

Monet lapsen kasvun ja kehityksen kannalta merkittävät kaudet ovat osoitus lapsen tarpeesta itsenäistyä ja päästää irti itselle läheisimmistä aikuisista. Uhmaikä – tuo ainakin tämän äidin hermoja raastanut itsenäistymisvaihe – alkaa meidän perheessämme olla jo väistymään päin. Esikoinen on jo reipas eskarilainen ja voimakastahtoinen nuorimmainen täyttää kohta neljä.

Muistan kuinka vaikeaa ja haikeaa oli saattaa esikoinen ensimmäistä kertaa esikouluun. Itkin, kun olin päässyt takaisin autolle. Missä vaiheessa pienestä ihmisestä oli kasvanut jo niin iso? Pelkäsin myös, että miten itsenäiset matkat hoitopaikasta kouluun ja takaisin tulisivat sujumaan, emmehän olleet montaa kertaa ehtineet matkaa harjoitella. Pelkoni oli turha, hyvin esikoinen matkan oppi ja vielä toistaiseksi on ehjänä kotiinkin saatu.

Kuinka sitten tuetaan turvallisesti lapsen itsenäistymistä? Itsenäiseksi opitaan, kun tehdään asioita ensin riittävästi yhdessä, rakentavaa palautetta ja kannustusta unohtamatta. On jokaiselle yksilöllistä, paljonko tukea uuden asian opetteluun tarvitaan. Tiedän valitettavasti omasta kokemuksesta, kuinka suuri merkitys aikuisiässä on sillä, onko lapsuudessa saatu riittävästi tukea itsenäisen elämän taitojen opetteluun. Jos tukea ei saa riittävästi, voi uusien asioiden opettelu tuottaa suurta ahdistuneisuutta ja epävarmuuden tunteita pitkälle aikuisikään saakka.

Olen halunnut omille lapsilleni taata turvallisen itsenäistymisen polun. He ovat jo nuoresta iästä asti saaneet tehdä omalle kehitystasolleen sopivia valintoja. Itsenäistyminen kun vaatii taitoa ja vapautta valita. Vapaudella on kuitenkin aina myös kääntöpuoli, joka monelta tuntuu unohtuvan ainakin silloin, kun puhutaan sananvapaudesta. Vapaus nimittäin tuo aina myös mukanaan vastuun. Vastuun ymmärtäminen taas vaatii ymmärrystä valintojen tekemisen seurauksista. Eskarilaisen kohdalla tuo vastuun opettaminen on alkanut olla jo ajankohtaista, sillä ensi syksynä hänen on aika itsenäistyä yhä enemmän siirtyessään ensimmäiselle luokalle. Onneksi meillä vanhemmilla on täällä Suomessa tukenamme laadukas varhaiskasvatusjärjestelmä, jonka ammattilaisten tekemää työtä ainakin itse arvostan suuresti.

Itsenäiseksi on vaikea kasvaa ilman muiden tukea, joten pidetäänhän hyvää huolta toisistamme nyt ja huomenna. Hyvää itsenäisen 99-vuotiaan Suomen juhlapäivää kaikille!

 

Lämpimin talviterveisin,

Maria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s