Elämässä tärkeintä on..

Vaikeista elämänmuutoksista voi löytää hyviäkin puolia. Vaikka kahden pienen lapsen arjen pyörittäminen käytännössä yksin onkin ajoittain raskasta, on niitä arjen pieniä tähtihetkiäkin riittänyt runsaasti. Olen tänä syksynä ollut oikeasti läsnä lasteni elämässä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se on asia, josta olen valtavan kiitollinen. Saan jatkuvasti ihmetellä, kuinka jälkikasvu oppii uusia taitoja. Nuo pienet ihmisaluthan kehittyvät valtavaa vauhtia! Olisinko ilman suurta elämänmuutosta edes osannut pysähtyä hetkeen ja tehdä näitä havaintoja, mitä minulla nyt on ollut etuoikeus tehdä? Olisiko minulla aiemmin ollut malttia tarkastella tyttäreni maalaamista kiireettä? Olisinko tullut lähteneeksi rauhallisille iltakävelyille lasten kanssa ihan muuten vain? Olisinko huomannut kaikkia niitä asioita, joita poikani on oppinut esikoulun aloitettuaan?

Moni aiemmin tärkeältä tuntunut asia on menettänyt merkityksensä. Prioriteetit ovat menneet uusiksi. Tekee hyvää toisinaan käydä kriittisesti läpi sitä, miten omaa energiaansa ja aikaansa ympärilleen jakaa. Olen ollut melko työ- ja suorituskeskeinen, asiat oli aina mahdollista tehdä jotenkin suuremmin, tehokkaammin tai paremmin. Sittemmin olen alkanut arvostaa enemmän hiljentymistä, läsnäoloa ja armollisuutta. Ehkä onkin syytä tähdätä siihen, että tekee asiat riittävän hyvin, ja unohtaa täydellisyyden loputon tavoittelu. En silti tarkoita sitä, että olisi syytä lakata kehittymästä tai kehittämästä, on vain päästettävä irti ylisuorittamisen tarpeesta. Tässä asiassa voin ottaa mallia omilta lapsiltani. Hekin kehittyvät alati, kuin huomaamatta oppivat uusia asioita. Jaksavat innostua, kun havaitsevat oppineensa jotakin uutta. Heidän tekemisissään näkyy ilo.

marian-kuva

 

Olen myös miettinyt, että millaista se oma riittävän hyvä elämä olisi. Aivan tavallisista asioistahan se koostuisi, juuri sellaisista hyvän arjen rakennuspalikoista. Turvallisesta ympäristöstä omille lapsille, työn ja vapaa-ajan sopivasta tasapainosta, sellaisesta toimeentulosta, että on ruokaa ja muita perustarpeita riittävästi. Joskus voisi lähteä lasten kanssa lomamatkallekin. Vanhempana minulle elämässä tärkeintä on luoda lapsilleni riittävän vankka pohja, jolta voivat itse ponnistaa aikanaan tavoittelemaan omaa riittävän hyvää elämäänsä. Toivon, että he ovat äitiään viisaampia ja tekevät oman elämänsä tutkimusmatkan rennommalla otteella, vähemmällä suorittamisen pakolla ja pilke silmäkulmassaan.

Lopuksi vielä haluaisin jakaa kanssanne erään lempirunoistani, joka sopii mielestäni hienosti kaikille oman elämänsä tutkimusmatkailijoille:

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.

– Tommy Tabermann

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s