Eteenpäin päivä kerrallaan

Joskus tulee eteen hetkiä, jolloin koko loppuelämän suunta muuttuu. Meidän loppuelämäämme vaikuttava muutos tapahtui kesän lopulla. Erosimme lasteni isän kanssa.

Vanhempien ero ei ole vain parisuhteen loppu, vaan se vaikuttaa ennen kaikkea lasten elämään. Arjen, lomien ja perhejuhlien kulku tulee jatkossa olemaan erilaista. Olivatpa eron syyt mitkä tahansa ja olipa vanhemmilla kuinka vaikeita tunteita toisiaan kohtaan, on yritettävä toimia niin hyvin kuin se suinkin tilanteessa on mahdollista. On lasten etu, että molempien vanhemmuus tulee jatkumaan, vaikka arki muuttuukin. On lasten etu, että he saavat edelleenkin ihailla elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. On lasten etu, etteivät he joudu aikuisten maailman pelinappuloiksi ja riitakapuloiksi.

Olen joskus todistanut sitä, kuinka aikuiset ovat puhuneet pahaa lasten kuullen toisesta vanhemmasta. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiä, että tuntuuko hyvältä, jos jotakuta ihailemaansa henkilöä parjataan? Ei varmasti tunnu. Lapsella tällaisen kuunteleminen saattaa vaikuttaa kielteisesti jopa omaan minäkuvaan ja kehitykseen. Ei ole oikein viedä lapsilta heidän omien elämiensä supersankareita liian varhain. Kyllä lapset viimeistään teini-iässä alkavat irrottautua napanuorasta, joten annetaanhan heidän muodostaa itse omien kokemustensa kautta mielikuvansa rakkaista ihmisistä.

MLL:n Vanhempainnetistä löytyy varsin hyviä huomioita liittyen eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Olen palannut sivustolle välillä muistuttamaan itseäni vaikeina hetkinä siitä, että on lasten etu pitää pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä. Vanhempainnetissä on kuvailtu myös erilaisia tapoja, miten lapsi saattaa eron jälkeen oirehtia. On hyvä tiedostaa, että oireet voivat tulla pidemmänkin ajan kuluttua. On hyvä varautua oireiden ilmenemiseen, jotta osaa suhtautua niiden käsittelyyn oikein. Ja onneksi sivuilta on löytynyt apua myös tilanteisiin, jolloin ei olekaan kyennyt toimimaan ehkä ihan niin järkevästi. Sivuista tulee varmasti olemaan hyötyä vielä pitkään jatkossakin.

 

On kuitenkin lasten lisäksi muistettava pitää myös itsestään huolta. On annettava itselleen tilaa ja aikaa surra. On annettavaa aikaa ikävöidä ja muistella. On hyväksyttävä myös niiden synkempien tunteiden olemassaolo, kunhan vain muistaa tarvittaessa sanoittaa lapsille omat tuntemuksensa. Ja miksei myös itselleen. Ärtymys ja vihan tunne voivatkin kertoa esimerkiksi epävarmuudesta uuden edessä. Erilaisten tunteiden käsittelyyn kannattaa etsiä tukea muualtakin kuin kirjoista ja netistä. Lapsi ei kuitenkaan saa koskaan toimia vanhemman tukipilarina, vaan tuki on haettava toisista aikuisista. Kuuluu vanhemman vastuulle toimia lapsen tukipilarina, ei päinvastoin.

Sanotaan, että aika parantaa haavat. Tämä pitää varmasti paikkansa. Uskon myös, että jos kykenee edes etäisesti sovussa huolehtimaan yhteisestä vanhemmuudesta tänä päivänä, palkitaan se tulevaisuudessa tasapainoisiksi aikuisiksi kasvaneilla lapsilla. Lapsilla on oikeus rakastaviin vanhempiin ja muihin läheisiin. Se on oikeus, josta pidetään kiinni nyt ja aina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s