Mummo maalailee syksyä saapuvaksi

DSC_2163

Syksyn tuoksuiset terveiset kaikille!

Ja voi, minkälaisen syksyn! Olemme saaneet nauttia auringosta, sateesta ja tuulesta. Itse olen enemmän syksyihminen, vaikka toki kaikissa vuodenajoissa on oma taikansa. Mutta syysaamuina, kun kulkee ulkona, saa hengittää ihanan raikasta ilmaa ja joka päivä huomata, miten luonto valmistautuu pimeimpään aikaan näyttämällä nyt parhaat puolensa. Siinä on jotain vallan uskomattoman kaunista.

Olen muuttanut tässä pikkuhiljaa. Kun asuu 23 vuotta omakotitalossa ja muuttaa rivitalokaksioon sen jälkeen, voitte uskoa, kuinka paljosta on luovuttava. Olenkin ihmetellyt, onko oikeasti olemassa ihmistä, joka ei ikinä keräile mitään turhanpäiväistä ympärillen. Yksi iso roskalava on jo haikein mielin lähetetty kaatopaikalle.

Haikein mielin siksi, että se sisälsi paljon muistoja  kyydissään. Oli omien lasten leluja, piirustuksia, äitienpäiväkortteja, kirjoja… Ja paljon on ajatuksia ja kyyneliäkin antanut ne hetket, kun näitä tavaroita olen pakkaillut. Mutta paljon olen jättänyt asuntoon vielä tavaraa, jota en ole hennonnut heittää pois. Toivonkin, että joku niitä tarvitsisi.

Luopuminen on ottanut kovasti luonnon päälle. Ja se, kun lapsenlapset kysyvät: ”Mummo, voidaanko me mennä sinne sinun mummolaan kattomaan lastenohjelmaa?”

Mutta se muuttamisesta.

Lapsenlapseni Matti aloitti ekaluokan tänä syksynä. On tuo eskari vallankin mahtava keksintö, sieltä lapsi saa hyvät eväät koulutielle. Ennen niin vauhdikkaasta Matistakin on kasvanut tyyni ja kuunteleva pikku herrasmies. Kaikenmoisia kysymyksiä kyllä satelee siihen tahtiin, ettei tahdo vastaamaan ehtiä. Minusta on aivan mahtavaa, kun lapsi kyseenalaistaa asioita. Se kertoo, miten pohdiskeleva tuo pikkuihminen onkaan.

Mummon eväät ovat ihan jokaiselle koululaiselle samat: kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta ketään ei koskaan saa kiusata millään tavalla. Joku saattaa olla kyllästynyt, kun tuo kiusaamisesta puhuminen tuntuu olevan oikein trendi tällä hetkellä, mutta silti siitä ei tarpeeksi keskustella, koska sitähän yhä edelleen esiintyy.

En haluaisi ikinä enää joutua tilanteeseen, jossa lapsi tulee kotiin surullisena kertoen, miten häntä on kiusattu koulussa. Se tekee niin ison arven äidinkin sydämeen (toki nyt jo mummon). Leijonaemo nostaa päätään…

Mutta vapaapäivina nautitaan metsän ja luonnon antimista. Halaillaan puita, kiipeilläänkin. Maistellaan puolukoita. Poimitaan herkullisen syötäviä sieniä. Istutaan kannonnokassa eväitä syöden. Sytytetään hämärään kynttilöitä. Syksyssä on niin paljon asioista, joista iloita. Lempeästi se valmistele meitä mummojakin talven tuloon.

Pidähän sinäkin huoli, että näet jakeräät muistoja syksyn ihmeistä, joita talvella voit muistella.

Värikästä ruska-aikaa kaikille!
– Eija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s