Naisellisia kesäpuhteita

Näin elokuussa on aika tehdä katsaus hiipuvaan kesään: Tuoksuuko teillä mäntysuopa? Onko pakastimessa kymmenen kiloa tarkasti perattuja mansikoita? Kukoistavatko parvekkeella koko suven huolella hoivatut amppelit ja yrttitarha? Meidän suomalaisten perheenäitien kesäänhän kuuluu monta naisten mukaviksi – ja pakollisiksi – miellettyä kesäpuhdetta. Oma to do -listani on lojunut keskellä keittiön pöytää huhtikuusta asti. Nyt tuo armoton käskykokoelma on luumusoseessa ja ketsupissa, eikä siihen ole ilmestynyt yhtään tarraa tai hymynaamaa.

Itselläni kaikki alkaa keväällä iänikuisesta ikkunanpesun välttelemisestä, josta saa tehtyä halutessaan lähes taidetta. Menisikö ”vielä näkee läpi” -motolla tänäkin vuonna? Jos nyt tartun tuohon marttojen suosittelemaan nihkeään rättiin, niin tunnin päästä joku on kuitenkin vetänyt ruutuun nihkeällä sormella nimikirjaimensa. Ja vielä viimeisenä ässänä hihasta: ”Asuuhan täällä muitakin, jotka osaavat laittaa ämpäriin vettä ja fairya!” Ikkunanpesudilemmasta revitty henkinen kuormittuminen saattaa olla jopa suurempi kuin fyysinen rasitus, joka pesu-urakasta seuraisi. Mutta hei, olen keksinyt pari pirkkaniksiä, joita olen jakanut ystävilleni pyytämättä ja ilmaiseksi: ”Keittiön kaappien ovissa olevat tahrat eivät näy niin selvästi, kun suuri osa päivänvalosta suodattuu harmaiden lasien läpi.” Ja: ”Kutsu ystävät kylään pilvisenä päivänä. Silloin ikkunoissasi oleva lika ei paljastu.” Saa käyttää.

Edellisten sukupolvien naisille kesä ei ehkä tullut ilman mattopyykkiä, kauniita kukkaistutuksia ja marjojen noukkimista ja hilloamista. Onko surullista, jos polvesta toiseen siirtyneet etevien emäntien kesäperinteet katkeavat juuri minun kohdallani? Onko kuitenkin parempi, jos meidän perheessä käytetään tänäkin kesänä aikaa ja voimavaroja enemmän lasten kuin kukkien hoivaamiseen? Mansikat eivät maailmasta lopu talvellakaan, mutta voimat loppuvat, jos tähtää täydelliseen. (Pakko mainita: mieheni ja poikani kävivät mattopyykillä. Huippua!)

Nyt kun minulla on kahdeksan kuukauden ikäinen tytär, voin miettiä kesäistä työleiriä ja naisten sukupolviketjua myös eteenpäin. Onkohan tyttärelläni aikuisena pakastin täynnä mansikkaa ja mustikkaa? Peseekö hän vierastäkit ja -tyynyt aina heinäkuisin? Voihan olla, että hänelle annetaan mitali koko kaupungin komeimmista pioneista. Toivon, että tyttärelläni on levollinen mieli itsensä kanssa, vaikka  hommat hoituisivat vähän sinnepäin tai ne hoitaisi joku muu. Päättipä hän tehdä niin tai näin, hän on varmasti ihana nainen – vaikka olisikin tullut vähän äitiinsä.Leppoisaa elokuuta sinulle,
Anna

P.S. Eikö nyt ole krysanteemien aika? Jos saisi ruokakaupasta ostettua semmoisen liilan tuohon parvekkeen pöydälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s