Äitienpäiväni

roses

Äitienpäiväviikonloppu lähestyy ja suunnittelen taas kaiken valmiiksi. Minkä värisestä ruususta äiti eniten pitäisi ja millainen lahja ilahduttaisi äitiä? Vai pitäisikö kysyä, onko erityistä tarvetta jollekin? Uusi paita, sukat ehkä? Haen leipomosta kauniin leivoksen, mielellään vaaleanpunaisen ja sydämen mallisen.

Lähdemme ajoissa aamupäivällä onnittelukäynnille, koska matkaa on 200 kilometriä. Äiti asuu hoivakodissa ja vierailun ajankohtakin täytyy miettiä etukäteen. Päiväruokailun jälkeen on yleensä hyvää aikaa vieraille. ”Hyvää äitienpäivää!”, toivotan äidilleni ja lapseni onnittelevat mummoaan.

Mutta eihän hän ole äiti eikä mummo! Ei hänellä ole lapsia!

Äiti ei enää muista.

Viimeisten parin vuoden aikana äiti on kaksi kertaa muistanut, että olen hänen tyttärensä. Onneksi dementia etenee pikkuhiljaa. On armollista saada aikaa sopeutua rakkaan ihmisen muuttumiseen.

Vanhimmat lapseni muistavat mummon, jolta tilattiin ruoaksi lihapullia, kun mentiin kylään. Nuoremmille lapsille selitän, millainen mummo oli ennen kuin tuli vanhaksi, sairaaksi ja muistamattomaksi. 4-vuotiaan mielestä on hassua, kun mummoa ei saa sanoa mummoksi, vaan hän korjaa heti olevansa pelkkä Liisa, ei mummo.

Pääasia, että mummo hetken seurustelee kanssamme, syö leivosta ja pelataan yhdessä palloa tai tehdään palapelejä. Se riittää nyt.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille! Myös heille, jotka eivät enää muista <3

-Marika

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s