Leikkimään Leikkilään

Olen seurannut useita keskustelupalstoja siitä, kun moni äiti valittaa ystävien puutetta, tukiverkoston puutetta taikka ihan vain sitä, että kotona alkaa olla todella tylsää sen yhden tai useamman lapsen kanssa. Arki alkaa maistua puulta. Tiedän tuon tunteen! Kyseessä voi olla vieraalta paikkakunnalta muutto uuteen taikka esim meidän tapauksessa kun kökittiin neljän seinän sisällä aina sydänoperaatioon asti niin kyllä, koti alkoi tuntua aika kaamealta ja tylsältä paikalta. Uppouduin helposti tyttöjen nukkumaan mentäessä sosiaalisen median maailmaan ja lueskelin usein MLL:n uudesta perhekahvilasta, Leikkilästä Turun keskustassa Forumissa, jota pyörittävät vapaaehtoiset äidit pääsääntöisesti. Monesti, voi niin monesti oltiin lähdössä liikkeelle, mutta usein sitten jäätiinkin omiin pihapiireihin keskenämme taikka tallusteltiin isovanhempien luokse.

Sitten huomasin, että keskustelupalstalla puhuttiin ja etsittiin vapaaehtoisia lisää pyörittämään perhekahvilaa. Tässä se oli! Se piristysruiske arkeen mitä oli kaivattu! Huomasin olevani tällä hetkellä sen verta mökkihöperöitynyt, että koin vapaaehtoiseksi ryhtymisen olevan juuri se keino, millä pakotan itseni varmasti ovesta ulos, kun olen sopinut etukäteen hoitavani homman.

Käytiin Viivin kanssa ensin kahdestaan tutustumassa paikkaan ja innostuin heti lähtemään toimintaan mukaan. Viiviähän en olisi saanut silloin edes lähtemään koko paikasta, sillä Leikkilässä oli paljon leluja ja touhua ja tekemistä mitä ei kotona ollut. Ja siellä oli kavereita! :)

Ovesta kun ulos lähdettiin Viivi tivasi koko matkan autolle: ”Äiti, seuraavalla kerralla otetaanhan eväät mukaan niin voidaan olla kauemmin leikkimässä, jooko, jooko jooko?” Tietenkin lupasin, että näin tehdään seuraavalla kerralla.

Siinä sitten keskusteltiin muitten vapaaehtoisten äitien kanssa ja alettiin sopimaan milloin pääsisin pitämään perhekahvilaa auki ja ilmoille tulikin, että voisi joskus jotain ohjelmaakin keksiä perhekahvilan lisäksi. Olin haikeana seuraillut mainoksia käsityöringistä joita pidettiin, oli kantovälinetreffejä, satuhetkiä, kaikenlaista mukavaa ja erilaista mitä kaipaili siihen arkeen, myöskin uskon, että lapsetkin alkoivat kaivata sitä vaihtelua kodin ja lähipuiston lisäksi. Sainkin siinä sitten ahaaelämyksen, kun olen koko ikäni musiikkia ja laulua harrastanut, että voisinkohan alkaa pitämään pienimuotoista muskaria Leikkilässä. Innostuin vielä entisestään, jes! Musiikkiharrastus, touhuaminen omien lasten kanssa, sekä tutustuminen uusiin äiteihin ja tytöt saavat leikkikavereita. Voisiko olla parempaa yhdistelmää piristämään rutinoitunutta arkeamme?

Perhekahvilatoimintaa joskus vieroksutaan ja pelätään, että äideillä on muodostunut kuppikuntia taikka uutena ihmisenä ja yksin meneminen ei onnistu, koska kaikki tuntee toisensa entuudestaan. Voin nuo kaikki väittämät itse ainakin todeta täysin vääriksi! Olen käynyt Viivin kanssa aikoinaan MLL:n ja seurakunnan vauvakahviloissa ja perhekahviloissa, joissa lasten varjolla AINA löytyi juttukaveria ja siinä pääsi sitten vertailemaan toisen äidin kanssa esim kuinkas teillä on kasvettu ja mitenkäs osataanko jo käydä potalla ja olisko antaa vinkkejä kuinka saisin tytön potalle tai muita tavallisia arjen asioita. Olen jopa saanut niiltä ajoilta itselleni hyvän ystävänkin.

Pitkän, pitkän tauon jälkeen kun ensi kertaa kävelin Viivin kanssa perhekahvilaan Leikkilä Forumiin, niin ensin kyllä hieman piti etsiä paikkaa, mutta kyllähän se sieltä löytyikin kulman takaa. Vaunuja oli useammat rivissä ikkunan edessä ja lapsia leikkimässä iloisesti. Oli äitejä ja jopa isikin siinä höpöttelemässä sohvan reunalla ja tuntui todella lämpimältä vastaanotolta. Siinä hetki kun oli juteltu niin tuntui kun olisi osan kanssa tuntenut kauemminkin, kun höpöteltiin ihan mistä vaan. Mikä voisi olla eniten yhdistävä tekijä kuin vanhemmuus?

Hieman harmittaa, ettei Viivin vauva-aikana ollut Leikkilän kaltaista paikkaa ydinkeskustassa, koska oltaisiin varmaan hengailtu siellä joka päivä. Paikka on niin kätevällä paikalla vaikka ihan shoppailureissun hengähdyspaikaksi. Toivon todellakin, että tällaista toimintaa jaksetaan pitää yllä yhtä hienosti mitä sitä on nyt pidetty täysin vapaaehtoisvoimin.

Innostuksen myötä nyt on Venlakin päässyt sosiaalistumaan enemmän äidin mukana muskarin merkeissä joka viikko ja tänään tuo äidin pieni ujopiimä pyllykiitäili pitkin lattiaa tutustumaan muihin lapsiin ja tarkkaili ja hypisteli lattialla ollutta ihanaa värikästä karvamattoa. Ja tämä äiti sai höpötellä aikuisten seurassa! Olihan tuo puheenaihe vauva- ja lapsipainotteista, mutta kuinka mahtavaa onkaan jakaa asioita muitten äitien kanssa rennosti ja ilman suorituspaineita, samalla kun lapset saavat puuhastella ja tutkia uusia jänniä juttuja ja ympäristöä. En voi kuin suositella tutustumaan Leikkilään Forumissa!

Me mennään taas ensi viikolla Leikkilään, tule sinäkin leikkimään meidän kanssa :)

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Ihanan Erityinen -blogissa 12.4.2016
Tutustu Turun Forumin Leikkilään ja lähde mukaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s