Pikkuisia tarinoista pikkuisten hoidosta

Lastenhoitajat ovat monelle perheelle arjen pelastus, helpotus ja rauhan tunne. Lastenhoitajan voi tilata huomiseksi, viikon päähän tai useamman kerran kun tulee tilanne, jossa olisi äkillinen tarve lastenhoidolle. Perheitä ja hoitajia on erilaisia ja jokainen hoitosuhde ja -tilanne on omanlaisensa. MLL:n pitkäaikaiset hoitajat Seija, Anita ja Anne kertoivat omia muistojaan lastenhoitovuosiltaan.

Lastenhoitotoiminnan juttu 190515 017

***************

Muistan, kun kävin tutustumiskäynnillä perheessäsi, olit silloin juuri täyttänyt 2 vuotta.

Olen ollut hoitamassa Sinua välillä aamulla aikaisin sekä illalla myöhäisellä, miten milloinkin vanhemmilla on ollut hoitotarvetta.

Olen saanut seurata kasvamistasi ja kehitystäsi yli kolme vuotta jatkuen edelleen – tulevana syksynä aloitat esikoulun! Näihin vuosiin on mahtunut paljon iloa, meistä on tullut kavereita! Sinusta on kasvanut tasapainoinen, reipas nuorimies!

Lastenhoitotoiminnan juttu 190515 001

************

Sain hiljattain MLL:n välittäjältä viestin, että sopisiko hoitokeikka 2-vuotiaan tytön luokse kahdeksi tunniksi ja jatkossa mahdollisesti kerran tai kaksi viikossa. Minullehan sopi, kun osoite oli aivan kotini lähellä.

Ensimmäinen kerta oli vähän jännittävä molemmin puolin. Oven takana oli nuori äiti ja reipas pikkutyttö, joka alkoi näyttämään heti lelujaan. Juttelimme äidin kanssa käytännön asiat ja lähdin lapsen kanssa ulkoilemaan. Lapsi nukkui rattaissa noin tunnin, käveleskelin ulkoilureittejä raittiissa ilmassa. Lapsi heräsi ja alkoi lauleskelemaan ja sanoi ”dinosauruspuisto” – olimme tulleet tuttuun leikkipuistoon!

Kotiintullessa äiti oli iloinen, kun kerroin, että kaikki oli mennyt loistavasti! Sain halauksen äidiltä lähtiessäni.

Nyt käyn heillä 1-2 kertaa viikossa, yleensä ulkoilen lapsen kanssa, äiti saa hoidella omia asioitaan.

Lastenhoitotoiminnan juttu 190515 090

****************

Viime kesänä tutustuin 5-vuotiaaseen poikaan, hain hänet 1-2 kertaa viikossa iltapäivällä päiväkodista, ulkoilimme leikkipuistossa ja sovittuna aikana nousimme bussiin ja vein hänet kotiin.

Näin jatkui noin kaksi kuukautta. Sitten tuli muutaman kuukauden tauko, kunnes yksi perjantai tuli tekstiviesti, että sopisiko tulla hoitamaan……. ja sopihan minulle!

Jälleennäkeminen oli iloinen sekä lapselle että hoitajalle!

Oli ilo olla avuksi!

Lastenhoitotoiminnan juttu 190515 028

***************

Lastenhoitoa pyysi äiti, joka oli lähiaikoina jäänyt yksinhuoltajaksi. Kertoi, että oli lähtenyt Keski-Suomesta Varsinais-Suomeen, koska mies oli kotoisin Varsinais-Suomesta. Äidin ystävät ja sisarukset olivat jääneet synnyinseudulle.

Äiti oli ollut vajaan vuoden kaksistaan 5-vuotiaan tyttönsä kanssa. Äiti oli masentunut, eikä jaksanut lapsen kanssa arkea niinkuin ennen. Kertoi esimerkiksi, ettei osannut pitää lapsella minkäänlaisia rajoja. Tyttö oli hiljainen ja ujo.

Menin perheeseen sovittuna päivänä, äiti ja lapsi odottivatkin jo. Jatkosta sovimme, että tulen heille kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan.

Aluksi äiti ei osannut lähteä minnekään. Olimme yhdessä, teimme arjen asioita ja ulkoilimme lapsen kanssa. Muutamien käyntien jälkeen äiti jo rohkeni lähteä kotoaan yksin kauppaan. Äiti oli saanut takaisin voimia. Tyttökin reipastui ja kyseli, että kuka häntä sitten katsoo, jos hoitaja ei ole paikalla..

Tästä lauseesta äiti sai intoa (herätyksen) – hän muuttui kuin toiseksi äidiksi!

Molemmat olivat iloisia, aivan kuin muut pihan lapset ja aikuiset. Äiti kiitteli, että sai minulle, hoitajalle puhua ja keskustelimme usein yksinäisyydestä. Meni puoli vuotta, kun kävin heillä. Äiti ei tuntenut enää itseään yksinäiseksi. Jatkossa äiti pyysi hoitajan kotiin, kun kävi iltaisin omissa harrastuksissa. Näin hoitajalla oli monivuotinen hoitosuhde perheeseen!

Lastenhoitotoiminnan juttu 190515 066

***************

Olen aloittanut MLL:n lastenhoitajana jäädessäni eläkkeelle normaalista päivätyöstä. Muutaman vuoden työskenneltyäni lasten parissa olen  todennut löytäväni elämäni parhaan työpaikan!

Olen saanut myös useamman vakituisen perheen, joiden kanssa pystyn suoraan sopimaan työajoista. Niin lapset kuin minäkin odotamme innolla tätä uutta tapaamista. Joskus on jopa käynyt niin, että kun minulle on tullut kotiinlähdön aika, lapsi on jäänyt itkemään perääni, koska leikit ovat jääneet kesken.

Mielenkiintoista on myös nähdä, miten lapsi kehittyy viikkojen – jopa päivien välillä viimeisestä tapaamisesta. On myös lapsia, jotka ovat  kasvaneet tai elämäntilanne perheessä muuttunut, niin että perhe ei enää tarvitse hoitajaa. Hoitojakson loputtua olen satunnaisesti tavannut lapsia ja lasten huoltajia esim. kaupungilla, niin on ollut
mielenkiintoista kuulla lapsen kehityksestä ja edistyksestä koulumaailmassa.

Artikkelin kuvat on otettu Seijan hoitolapsen perheestä keväällä 2015. Kuvissa hoitaja Seija, Katarina Erwes poikansa Milon kanssa sekä kissa Kolmonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s