Perheiden hyvä haltiatar

Tukihenkilö/perhekummi 6

Jossain toisaalla on äiti, jonka haave on täyttynyt: hänellä on kaksi suloista, ihanaa lasta. Mutta siitä huolimatta, että lapset olivat kovin toivottuja, on pikkulapsiarki usein aika väsyttävää ja välillä niin väsyttävää että meinaa itku tulla. Vauva on valvottanut yön, uhmaikäinen käy taisteluja äitiä vastaan aamusta asti, ja mies on työreissussa, koko viikon… On siis yksin selvittävä aamuista, päivistä, illoista ja öistä. Käytävä kaupassa lasten kanssa, laitettava ruokaa, ulkoiltava, siivottava ja pyykättävä.

Eikä ole toista aikuista vierellä, jonka kanssa saisi jakaa väsymyksen tunnetta. Jo se, että saisi keskustella toisen aikuisen kanssa, antaisi voimaa jaksaa taas eteenpäin. Miehen kanssa puhelimessa käydyt keskustelut helpottavat hiukan, mutta olisi kivaa kuulla vaikka toisen äidin mietteitä lapsiarjesta. Kun sitä omaa äitiäkään ei enää ole… Ja tältä uudelta paikkakunnalta, jonne muutettiin miehen työn vuoksi, ei äiti tunne vielä ketään. Perhekahviloissa voisi tutustua muihin vanhempiin, mutta olisi kiva, kun olisi joku jonka kanssa lähteä sinne, yksin jännittää liikaa.

Jossain toisaalla on äiti, jonka lapset ovat jo aikuisia ja lapsenlapsia ei vielä ole. Hän muistelee oman perheensä pikkulapsiaikaa ja sitä kuinka kiireistä silloin oli. Hän miettii näin jälkeenpäin joskus, että mitenköhän siitä ajasta selvittiin, lasten viemiset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin. Kotityöt ja kaupassakäynnit, flunssaiset ja vatsatautiset ajat, huh. Onneksi oma äiti ja anoppi auttoivat silloin, hoitivat lapsia välillä ja toivat tuoretta pullaa poiketessaan kahville.

Nyt kun lapset ovat aikuisia, tuntuvat työpäivän jälkeiset illat usein aika pitkiltä, olisi aikaa tehdä vaikka mitä. Joskus on tunne että olisi kiva tavata pieniä lapsia ja heidän äitejään. Tehdä jotain kivaa yhdessä, leipoa vaikka pullaa tai käydä puistossa ulkoilemassa. Ja pääsisi näkemään lasten riemua ja voisi helpottaa pikkulapsiperheen äidin arkea, voisi jakaa sitä apua, mitä itse aikanaan sai. Pitäisiköhän lähteä mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön? Mikähän minulle voisi sopia?

MLL:n Perhekummitoiminta yhdistää nämä kaksi äitiä ja kummankin arki saa virkistystä toisen tapaamisesta. Perhekummista tulee perheen äidille joku, kenen kanssa jakaa huonosti nukutut yöt, jo pelkästään se että toinen kuuntelee helpottaa kummasti omaa jaksamista. Ja vinkkejäkin perhekummi on kertonut siitä, mikä hänen omilla lapsillaan aikanaan auttoi, nukkumisessa, syömisessä, iltatoimissa. Yhdessä on käyty kaupassa, asiointi helpottuu, kun on toiset käsiparit auttamassa kahden lapsen kanssa, on leivottu, mitä kumpikaan ei ollut pitkään aikaan jaksanut enää yksin tehdä. Lasten kanssa on ulkoiltu puistossa ja uimassakin käytiin kerran, kun perhekummilla oli päivällä aikaa. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä perhekummin kanssa tutustumaan perhekahvilaan, jospa sieltä löytyisi lisää ystäviä, joiden kanssa jakaa lapsiperheen arjen iloja ja suruja.

Perhekummi on saanut eloa ja iloa elämäänsä, kun pääsee näkemään lasten riemua leivontapuuhissa, saa auttaa ja tukea äitiä ja mahdollistaa sen, että äiti jaksaa nauttia pienistä lapsistaan. Tuntuu hyvälle, kun äiti ja lapset odottavat innolla perhekummivierailuja, ja hänet toivotetaan aina lämpimästi tervetulleeksi perheen luo. Nyt jo perhekummilla on vahva olo, että vaikka kummisopimus kestää vaan vuoden, niin tämän perheen kasvua hän haluaa seurata senkin jälkeen. On ihana nähdä lasten kasvavan ja kehittyvän, ja perheen äidin hymyilevän!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s