Talvisia ajatuksia isoäidin elämästä

Kukas teistä muistaa vielä tämmöisen lorun:

Maanantaina makkarat tehtiin,

Tiistaina tikut vuoltiin,

Keskiviikkona keitto keitettiin,

Torstaina tupahan kannettiin,

Perjantaina perheelle annettiin,

Lauantaina liemi latkittiin,

Sunnuntaina suu pyyhittiin.

Tämän vanhan lorun kera onkin kuule hauska opettaa pienille viikonpäiviä.

Siinä ohessa seuraa monta mielenkiintoista kysymystä, esim. miten ne makkarat tehtiin itse, miten muka liemi latkitaan. ”-Vähän niinkuin koira vai?” Lapset ovat slamannopeita oppimaan ja muutenkin tarkkasilmäisiä ja -nenäisiä, ainakin niin tahtoessaan!

Talven kylmät pakkassäät ovat koetelleet meidän jokaisen arkea. Posket punaisina, hetken ulkona oltuaan, on ihana tarttua tuvassa lämpimään kaakaokuppiin ja katsella ulos ikkunasta kirkasta taivasta ja pakkasen huurruttamia puita.

Jos jotain toivoisin, niin lunta saisi tulla. Hiihtämään pääsisivät nuo lapsenlapsenikin ihan vaan ulko-oven avaamalla. Kummankin tyttäreni koti sijaitsee rauhallisessa kylässä, metsän ja peltojen reunalla. Siellä on lasten hyvä kasvaa ja ulkoilla. Ja tehdä niitä seikkailuretkiä metsään. Paistaa nuotiomakkaraa ja ihmetellä puita, kiviä, pilviä, luontoa…

Lumienkeleitä tässä itsekin jo mielellään menisi tekemään. On niin vapauttavaa heittäytyä koskemattomaan lumeen ja katsella pilviä, samalla kun kädet ja jalat tekevät liikettä, haara-perus. Se onkin sitten toinen juttu, miten siitä pääsee nätisti ylös, lähes suorin vartaloin, ettei koko enkelin kuva sotkeennu epämääräiseksi kierimis-,pyörimis- ja konttausmyräkäksi!  Ja pääsee kolaamaan lunta. Joillekin se saattaa olla kauhistus, mutta kun katsoo työnsä jälkea ja tuntee kroppansa lämmenneen, tulee kyllä niin hyvä mieli.

Jos ulkona on kuitenkin liian kylmä, on lukeminen sisällä hyvä harrastus. Kirjastosta löytyy mitä ihastuttavampia lastenkirjoja, jokaiseen ikään sopivia. Jos sinulla on mahdollisuus, ota lapsi mukaasi, niin voitte yhdessä päättää, luetaanko tällä kertaa tarinaa dinosauruksista vai Ellasta tai Risto Räppääjästä.

Tapanani on joka joulu ostaa lapsille joku kirja. Salaisena toiveena tietenkin, että vanhemmat niitä iltasaduiksi lukisivat, jos vaan kiireiltään kerkiävät. Se hetki antaa paljon, sekä lukijalle, että kuuntelijalle. Ihana, kiireetön hetki ennen nukahtamista ja lapsi siinä lähellä, täydellisen keskittyneenä tarinaan, hiukan jo unihiekkaa silmissään. Ei se onni niin kovin suurta ja ihmeellistä tarvitse tullakseen sydämeen.

Lisäksi tein lapsenlapsille joululahjaksi villasukkia ja lapasia. Vanhimmalle, 6-vuotiaalle kudoin myös pipon, jonka hän oli erityisesti maininnut omakätisesti kirjoitetussa lahjalistassaan. Kun pukki oli käynyt ja Matti avasi pakettia, missä pipo oli, nuuhkaisi hän sitä ja sanoi tyynen rauhallisena, tietävä hymy huulillaan: ”mumselli”. <3

Toivotan kaikille reippaita ulkoiluilmoja, iloisia yhdessäolon hetkiä ja muistakaa halata paljon! – Eija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s