Lapset tekevät joulun

JoulukuusiOn olemassa kahdenlaisia ihmisiä, jouluihmisiä ja sitten niitä toisia. Minä kuulun jälkimmäisiin. En kuitenkaan ärsyynny enää nykyään jouluintoilijoista, päinvastoin ihailen heidän innostustaan ja antaumustaan. Jos joku oikeasti jaksaa vaihtaa vain muutaman viikon takia jouluverhot kaikkiin talon ikkunoihin, niin silloin täytyy olla todella omistautunut jouluihminen. Ja omistautuneisuus on hieno ominaisuus ihmisessä.

Olen minäkin hetkittäin ollut jopa erittäin innostunut joulusta viime vuosina. Esimerkiksi esikoiseni ensimmäisenä jouluna se kuuluisa joulumieli valtasi minutkin. Pidin siitä. Tänä vuonna se on vielä odotellut tuloaan. Ehkä syy on lumen puutteessa. Vaikka valkeita jouluja oli omassa lapsuudessanikin vain vähän, tuntuu sellainen silti ainoalta oikealta joululta.

Lapsena hätäilimme veljeni kanssa, pääseekö pukki perille, jos ei ole lunta. Sitten järkeilimme yhdessä, että ehkäpä pukki tulee paikalle helikopterilla. Aina jollain tavalla hän kuitenkin löysi perille. Paketit olivat mystisesti ilmestyneet kuusen alle sinä aikana, kun olimme isoäidin luona syömässä jouluateriaa. Tuosta vuosikymmeniä jatkuneesta perinteestä saamme onneksi nauttia vielä tänäkin vuonna. Perinteet luovat jatkuvuuden tunnetta, mikä taas tuo turvallisen olon. Hiljalleen olemme alkaneet luoda ja valita omia perinteitä, sellaisia meidän perheen näköisiä. Sellaisia perinteitä, joista ehkä omat lapset ottavat aikanaan kopin.

Paketteja

Meillä joulukuun alussa mieheni oli se, joka laittoi kyntteliköt paikoilleen, haki lapsille suklaakalenterit ja aloitti lahjahankinnat. Epäilen hänen olevan jouluihminen. Minun kontolleni jää lahjojen paketointi sekä jouluaaton ohjelman organisointi. Ja ehkäpä joululoman alkaessa alan oikein irrotella ja teemme lasten kanssa piparkakkutalon. Joulustressiä en aio kuitenkaan hankkia.

Vaikka joulua edeltävä aika ei saisikaan innostumaan, odotan silti jouluaattoa kovasti. Parasta joulussa on se, kun saa rauhoittua yhdessäoloon läheisten ihmisten kanssa. Pääsee joulusaunaan. Saa nauttia ihanista jouluruoista. Voi katsella, kun lapset innostuneena avaavat lahjoja. Ehkäpä se lasten into on juuri sitä, mikä tuo ihanaa kontrastia, koko jutun sydämen, muuten rauhalliseen juhlaan. Se tekee joulusta joulun. Hetken ajan voi itsekin innostua, heittää arkitakin narikkaan ja ottaa rennosti. Voi löytää sisältään pienen jouluihmisen.

Rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Maria

Arkisoppa jää keittotauolle ja palaa taas pyhien jälkeen kiehumaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s