Isoäidin marraskuun mietteitä

winter-581898_640On taas tullut se aika vuodesta, kun joka kaupungissa vietetään joulukadun, -kaupan, -torin avajaisia. Ne alkavat vuosi vuodelta aikaisemmin ja aiheuttavat suurta stressiä vanhemmille ja varsinkin lapsille. ”Mitä jos joulupukki ei tuokaan sitä kävelevää robottia tai juuri tuota Barbieta, jota toivon.”

Ajatelkaa, että marraskuun alkupäivistä jouluun asti odotetaan, odotetaan ja odotetaan! Joulusta on tehty niin suurenluokan bisnes, että pääasia joulunvietosta unohtuu. Jokaisella on kiire ja tavaraa haalitaan niin, että ihan päätä huimaa, kun ei tiedä mitä seuraavaksi hankkisi. Päätöntä touhua!

Mitä jos tänä vuonna lähtisitkin lapsesi kanssa kuuntelemaan kauneimpia joululauluja, sen sijaan, että jonottaisit markettien paketointipalvelussa tuskaillen, etten taas tänäänkään ehtinyt laittaa itse sitä ruokaa. Jättäisit yhden illan kuntosalirumban ja rauhottuisit kuunnellen ihania lapsuusajan joululauluja. Voi olla, että niistä saisit ihan erilaisen joulunodotusfiiliksen.

Silloin, kun olin itse lapsi, koulun kuusijuhlassa päätähtinä olivat kolme itäisenmaan tietäjää, ja joka vuosi tuo näytelmä oli aivan yhtä ihana. Tämä näytelmä pitäisi elvyttää ja esittää kaikille, sillä se kertoo varsinaisen joulun sanoman. Ja lapsetkin olisivat innoissaan, kun pääsisivät näyttelemään.

Tällä viikolla tuli ensilumi. Voi lasten riemua, kun saavat peuhata pihalla pidempään, kun valkoinen hanki valaisee. Huomiseksi on jo luvattu suojasäätä. Mennään silloin ulos rakentamaan lyhtyjä, ukkoja, hevosia. Ei se haittaa, vaikka sulaisivat kohta pois, mutta se tekemisen riemu! Tänään voi kellistyä maahan ja tehdä lumienkeleitä. Jokaisessa vuodenajassa on niin paljon hienoja asioita.

On rikkaus omistaa lapsenlapsia, sillä he laittavat meidät mummotkin välillä miettimään asioita syvällisemmin. Sillä saa kaikenlaisiin kysymyksiin vastata, parhaan taitonsa mukaan. Kuten, mikä on siunaus, missä se sielu on jne…  Yllättävää, mitkä asiat lapsia ihan oikeasti kiinnostavat. He ajattelevat paljon sellaista, mitä me aikuiset emme kuuna päivänä osaisi kuvitellakaan heidän miettivän. Joskus on pakko sanoa, ettei tiedä. Sitten yhdessä etsitään vastausta kirjoista taikka googlesta. Ja hyvä niin, ettei tiedä, sillä eiväthän nuo pikkuiset oletakaan, että jotain supermummoja oltaisiin.

Tämän vuoden tärkeistä tapahtumista voisin mainita seuraavaa: Nuorin lapsukaiseni aloittelee rippikoulua, ensi kesänä juhlitaan sitä sitten. Matti oppi ajamaan ilman apupyöriä, aloitti eskarin ja on tavattoman kiinnostunut englannin kielestä. Sami on ihanan huolehtivainen ja rakastava isoveli, jolle dinosaurusten elämä on kiehtovaa. Lotta, pikku prinsessa, kulkee vain ja ainoastaan hameessa ja on oppinut kuivaksi, pikkuneiti lujalla tempperamentilla. Vilho saavutti yhden vuoden kunniakkaan iän ja jo kaksi kuukautta ennen tätä juhlapäivää kulki juosten pitkin huusollia. Kaikilla lastenlapsillani on ihanat isät, jotka touhuavat lapsien kanssa. Käyvät metsäretkellä, uimahallissa ja ottavat kainaloon. Juuri sellaista läheisyyttä, jota lapsi tarvitsee. Ja josta mummon sydän iloitsee.

Kohta on aika heittää hyvästit tälle vuodelle ja toivoa kaikenlaisia kivoja asioita myös tulevalle vuodelle. Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette jaksaneet lukea näitä kirjoitelmiani. Arkipäivän pieniä juttuja, joilla on kuitenkin merkitystä juuri siihen kokonaisuuteen, mistä tämän mummon elämä koostuu.

Lempeää, leppoisaa ja paljon läheisyyttä tulevaan aikaan teille kaikille!

Eija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s