Syksyisiä sävyjä

Syksyisiä sävyjä

Katsokaa lehtiä putoaa,

punaista, keltaista, ruskeaa.

Pöllövaari vastaa: HUHUUUU,

metsässä on lokakuu.

– Elina Karjalainen

Lokakuussa luonto valmistautuu levolle.Mummot ottavat kutimensa koristaan ja aloittavat jokasyksyisen iltapuhteensa.

-Mitenkähän suureksi on tuon pojan jalka vuoden aikan venähtänyt?

-Mahtaisiko tämä lapanen miellyttää pikkuneitiä?

Niin paljon ihania lankoja ja niin kova innostus kutomaan, mutta voih, valitettavan vähän aikaa! Sitä toivoisi näihin syysiltoihin muutaman tunnin lisää. Olen saanut mammaltani hyvän neuvon, jonka nyt haluan jakaa teidänkin kanssanne.

Jos viimevuotiset villasukat ovat mennet rikki, tai tulleet pieniksi, kannattaa purkaa sukkaosa ja kutoa uudet ”täälingät”, kuten täälläpäin sanotaan. Näin säästät aikaa ja vaivaa, ja erivärisillä täälingeillä ne sukatkin tuntuvat kuin uusilta!

Tämä mummo täytti syyskuussa 50 vuotta. Sitä juhlistettiin sukulaisten, ystävien ja työkaverien kesken vanhassa työväentalossa. Oman puheeni jälkeen lapsenlapseni Matti lauloi kaverinsa kanssa ja piti oman pikku puheensa. ”Mää tiärän, et te kaik luulette, et selli (mummo, mumselli, selli..aina uusi nimi!) täyttää tänäp 50. Mut ihan oikkiast hän täyttäki vast 30!”. Siitä viimeistään ilo ja riemu nousi ja turhat jännitykset kaikkosivat.

Oli ihanaa, kun lapsukaiset tanssivat ja touhuilivat aikuisten joukossa. He ovat niin välittömiä, että vaikkei ikinä ennen olisi tavattu, heti tultiin tutuiksi.

Perjantaina on jännittävä päivä, kun esikoulussa on isovanhempien päivä. Sitä odotettaan innolla, sekä Matti että mummo. Ohjelmassa on tehtäviä, yhteisiä leikkejä ja yhdessäoloa. Ihanaa, kun eskaritädit jaksavat tällaistakin järjestää, kaiken kiireisen arjen keskellä!

Pikku pakkanen on tehnyt ihmeitä metsässä ja pihamaalla. Voi että, kuinka kivaa onkaan kuunnella, miten jää ritise saappaan alla kuralätäköissä. Ja koskettaa huurteisen lehden pintaa, huomaten, että sormiesi lämpö sulattaa sen. Tai tiirailla taivaalle muuttolintujen parvia, miettien, miten kauas nekin mahtavat matkustaa. Poimia puolukoita, ihastella muhkeaa poronjäkälää. Kertoa lapsenlapsille, miten paljon itse on lapsena viettänyt aikaa metsässä leikkien ja puissa kiipeillen.

Silloin oltiin muuten tosi harvoin kipeinä. Jos vaan ehditte, niin kerran viikossa kannattaisi tehdä pieni tutkimusretki metsään. Se on aina yhtä voimaannuttava kokemus. Ja saa raitista ilmaa, jota jokaisen keho halajaa.

Omat lapset ja lapsenlapset täyttävät sydämen sellaisella rakkaudella, että vaikka työssäkäyvän mummon aika on välillä kortilla, niin joka iltarukouksessa heitä kaikkia muistan, kuten rakas mammani on opettanut.

Ja yritän tehdä joka päivä jotain sellaista, josta saa hyvän mielen.Tänä syksynä olen jo hyppinyt lätäköissä, kiivennyt puuhun, kohta saa kieriä lehtikasoissa. Vaahteranlehtiä on valtavat määrät tulossa puista alas. Niitten pehmeyden haluan tuntea selkäni alla.

Iloa lokakuuhun!

Eija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s