Mummolan kesää

”Elämään tarvitaan siivet ja juuret. Ja unelmat suuren suuret.”

Kesän riemut alkavat olla lähes kaikille kivoja menneitä touhuja, joita on mukava talvella muistella.

Mummolassa elokuun alku oli pikkuisia jalkoja täynnä. Jokainen lapsenlapsi oli yökyläilemässä vuoronperään, paitsi pikkuisin Vilho-vauva.

Yksi kerrallaan, jotta kukin heistä saisi jakamattoman huomioni. Kun perheessä on lapsia useampi, siitä huomiosta joutuu joskus vähän ”kikkailemaan”, kuten tiedätte.

Kesälomalla me poimeimme marjoja, hypimme trampoliinilla, olimme uimassa ja kävimme mummon työpaikalla pappasia tervehtimässä. Leivottiin ja luettiin iltasatuja.

Tuo iltasadun lukeminen on meillä perinne, jonka aloitin jo 20-vuotiaana, kun ensi kerran tulin äidiksi. Voi, miten ihana tunne tulee, kun huomaa lapsen kuuntelevan jännittyneenä, mitä sille sadun sankarille seuraavaksi tapahtuu, vaikka uni jo selvästikin painaa pikkuisia silmäluomia. Siinä omatkin kiireet ja ajatukset rauhoittuvat. Asettaa itsensä lapsen asemaan ja antaa mielikuvituksen ohjata. Ja se lämmin tunne, kun pieni ihminen käpertyy kainaloon ja sanoo: ”Hyvää yötä mummo, lakastan sua, mut illotan nyt susta, kun on niin kuuma.”

Matti aloitti eskarin nyt elokuussa. Taisipa meitä isoja ihmisiä jännittää enemmän, kuin itse pientä tulevaa koululaista. Ennen niin vilkkaasta ja touhukkaasta pojasta tulikin yhtäkkiä keskittyvä ja huolellinen oppija. Toki niitä remuaikojakin riittää, mutta niitä kuuluu ollakin. Siinä remussa tulee päivän paineet purettua, kun saa oikein innolla hullutella. Hän ei juurikaan enää syliin tule pyytämällä, mutta joskus, kuin huomaamattaan kiehnää aikansa vieressä ja istahtaa syliin. Silloin mummo ei uskalla hengähtääkään, kun pelkää, että kohta hän jo siitä karkaa.

Mummo vaan miettii sitä, miten ihmeessä näistä lapsukaisista saadaan kasvatettua toisista välittäviä, sosiaalisia ja kohteliaita ihmisiä.

Nykypäivänä jo pelkkä kiitos-sanan sanominen kun tuntuu olevan sekä aikuisille, että lapsille niin kovin vaikeaa. Mammani opetti joskus, että vaikka hakaneulan saisit, siitä pitää kiittää, koska tarpeeseen sen olet saanut.

Voi, miten pieni sana tuo kiitos onkaan, mutta kertoo jo paljon sanan käyttäjästä. Jos saan verrata kiittämätöntä ihmistä, on hän vähän niin kuin mies, joka istuu lippalakki päässä kahvilassa. Vanhanaikaista, ajattelee moni, mutta minulle periaatteitani, sillä myös ruokaa pitää kunnioittaa ottamalla lakki pois päästä.

Lapsi imee itseensä kaikenlaisia juttuja meiltä aikuisilta. On oltava tarkkana, miten esimerkiksi toisista ihmisistä puhuu lapsen kuullen, sillä nuo pienet aivot tallentavat kaiken, ja he käyttäytyvät samalla lailla, kun ovat meidän aikuisten nähneet käyttäytyvän.

Niskakarvani nousevat pystyyn, kun kuulen jonkun arvostelevan toisen vaatteita tai ulkonäköä. Meidän aikuisten jokaisen tehtävänä on ohjata lapsi katsomaan muuta kuin niitä ulkoisia olemuksia. Ja puuttua heti siihen, jos huomaamme, että jotakuta syrjitään sen vuoksi, ettei hänellä ole esim. sitä tiettyä merkkilippistä, niinkuin kaikilla muilla. Sillä…

…miten ihmeessä lapsi, jonka pitää sulautua massaan, voi rakentaa omaa persoonaansa, jos koko ajan täytyy yrittää olla samanlainen kuin muut?

Koitetaan me olla hyviä ja turvallisia aikuisia, opettaa lapsille inhimillisyyttä ja lähimmäisten kunnioittamista. Ja ennen kaikkea antaa lapsille aikaa olla lapsia. Hyvä lapsuus on kuin perustuskivi vahvalle rakennukselle. Silloin sitä eivät vähän suuremmatkaan myrskyt kaada.

Nautitaan elokuun ihanista päivistä, sytytellään lyhtyjä hämärtyviin iltoihin. Muistetaan paljon halailla ja kertoa kuinka tärkeitä läheisemme meille ovatkaan!

Terveisin, Eija

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s