Ihmisen monista rooleista

Ihmisellä on elämässään usein monia rooleja. Minäkin olen ainakin seuraavia: äiti, puoliso, tytär, sisko, työkaveri, ystävä, vapaaehtoinen. Monissa rooleissa toimiminen voi joko pahimmassa tapauksessa kuormittaa tai parhaassa tapauksessa tuoda lisää voimavaroja jaksamiseen. Kun yhdessä rooliympäristössä toimiminen takkuaa, voi lisävirtaa saada toisesta rooliympäristöstä.

Kesälomalla halusin tehdä lasteni kanssa mukavia asioita, nauttia siis kunnolla äidin roolista. Ostin poikani toivoman teltan, joka pystytettiin kotipihalle. Kävimme iltakävelyllä ihailemassa lampaita, jotka hoitivat lähiympäristön heinikkoa matalammaksi. MLL:n puistotreffeillä sain rupatella mukavia samalla, kun lapset leikkivät toisten lasten kanssa. Kahtena päivänä hoidin itse puistotreffejä perhekeskustyöntekijämme lomaa tuuraten. Tällöin olin astunut vapaaehtoisen saappaisiin.

Eräänä sateisena päivänä lähdin lasten kanssa HopLopiin. Lapsuudenystävä tuli seurakseni lasten kadotessa näkökentästä leikkeihinsä, sain siis välillä toteuttaa roolia ystävänä. Turhan, jopa häpeällisen, harvoin sitä tulee nykyään tehtyä. Vietimme lasten kanssa myös useamman päivän mökillä äitini ja muun perheeni seurassa. Tuolloin olin muiden roolien lisäksi tytär ja sisko.

Yhden roolin vaaliminen oli kuitenkin jäänyt vähälle. Olenhan kaiken muun ohella vielä puoliso, elämänkumppani miehelleni. Pelastus tähän puolisona toimimisen vajaukseen tuli äidiltäni, joka otti lapset yöksi mökille. Sain mieheni kanssa viettää illan kahden kesken kotona vailla mitään suunnitelmia. Tämä taisi tapahtua ensimmäisen kerran sitten esikoisen syntymän. Ovathan lapset toki ennenkin yökylässä olleet, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme ilman ohjelmaa kotona kahdestaan. Ja mukava ilta se olikin. Kuuntelimme musiikkia, teimme ruokaa pitkän kaavan kautta ja ennen kaikkea, keskustelimme.

Toisissa perheissä lie itsestäänselvyys, että kumppanit keskustelevat keskenään. Meillä tuo puolisoiden välinen keskusteluyhteys on tuntunut useimmiten jäävän vanhemman roolin alle. Puhumme kyllä arjen pyörittämiseen ja lapsiin liittyvistä asioista, mutta jossain välissä olemme unohtaneet, että onhan se kumppani muutakin kuin kanssavanhempi. Kumppanuuden vaaliminen ja yhteisen ajan järjestäminen eivät ole ehkä kaikkein helpoimpia tehtäviä, mutta ehdottomasti sitäkin tärkeämpiä. Se tukee kuitenkin koko perheen hyvinvointia, että vanhemmat voivat hyvin myös parisuhteessaan.

Kesälomani, varsin onnistunut sellainen, on jo päättynyt. Olen jälleen työkaveri ja alainen, jonkin aikaa. Elokuun loppupuolella alkavat uudet kuviot. Silloin kutsuvat päiväopiskelijan ja opiskelukaverin roolit.

Lempeitä loppukesän päiviä,

Maria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s