Voi pyhä syyllisyys

Äitinä koen usein syyllisyyden tunteita. Mielessä pyörivät monenlaiset kysymykset.

Olenko tarpeeksi läsnä lasteni arjessa?

Meillä nimittäin isä on lasten kanssa kotona päivät ja minä töissä. Tai sitten opiskelen. Tai teen vapaaehtoistöitä. Ystäviä ehdin nähdä harvoin. Elämän realiteettihan on se, että aikaa on vuorokaudessa jaettavana vain rajallisesti. Kaikesta huolimatta elämäni prioriteettilistalla lapseni ja puolisoni ovat ensimmäisenä. Tiukan paikan tullen en epäilisi hetkeäkään jättää muita rakkaita osa-alueita elämässäni perheeni takia. Opiskelen, koska en nykyisessä työssäni ole kovinkaan onnellinen ja haluan vaihtaa alaa johonkin minulle sopivampaan. Haluan tehdä työtä, josta kotiutuessani en olisi aina näin väsynyt. Eikä väsynyt äiti aina jaksa olla hyvä ja lempeä äiti.

Osaanko kasvattaa lapsiani oikein? Millaista esimerkkiä heille näytän?

Olen tänä keväänä ollut aika paljon poissa lasteni arjesta, sillä olen valmistautunut useampiin pääsykokeisiin. Jälkiviisaasti on monesti tullut ajateltua, että olisinpa ennen perhettä tiennyt mikä haluan oikeasti olla ”isona”. Jaksamisen äärirajoilla on menty jatkuvasti ja välillä on ääntäkin tullut korotettua.

Kerran hermoni menetettyäni esikoiseni sanoi minulle, että ”äiti, ei saa huutaa”. Pysähdyin välittömästi miettimään tilannetta ja totesin hänelle, että hän on oikeassa, olin tehnyt väärin ja lopetin huutamisen. Toisaalta tuossa tilanteessa tiesin myös, että ei kasvatuksessa hirveän pieleen ole menty, jos pieni lapsi uskaltaa sanoa vanhemmalleen, auktoriteettihahmolle, hänen tekevän väärin. Siinä on yksi asia, jota en olisi itse ikinä lapsena uskaltanut isäni mielivallan alla tehdä. Lapseni luottaa minuun niin paljon, että uskaltaa ilmaista itseään tuolla tavoin. Se tuntuu hienolta.

On hyvä, että tuntee syyllisyyttä ja pohtii näitä kysymyksiä toistuvasti. Se mielestäni osoittaa, että välittää lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan.

Toivottavasti kesä tuo tullessaan vähän rennomman äidin, jotta saamme ihania lomamuistoja koko perhe. Olen luvannut viedä lapset ainakin piknikille, mökille ja telttaretkelle kotipihalle. Ei siinä sen ihmeellisempiä aktiviteetteja tarvita, kunhan vain pääsemme nauttimaan yhdessäolosta.

Mariankuva09052015

Nautinnollista ja rentouttavaa kesää kaikille,

Maria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s