Leikkiä kaiken ikää

Valtakunnallista Leikkipäivää vietettiin lauantaina 13.5.2017. Leikkipäivän tapahtumia on ollut ympäri Suomen sekä itse Leikkipäivänä että ennen ja jälkeen sen.

Meillä Laitilassa syntyi idea Leikkipäivän viemisestä vanhemman sukupolven luo. Sukupolvien kohtaamisen mahdollistamiseksi tapahtuma järjestettiin ohjelmallisen perhepiknikin muodossa kaupungin omistaman vanhainkodin, Kaukolankodin pihapiirissä. Meidän MLL:n paikallisyhdistyksemme hoiti tapahtuman mainostamisen lapsiperheille sekä kutsut muihin ikäihmisten asumisyksiköihin, ja Kaukolankoti sai kerättyä mukaan riittävästi vapaaehtoisia asukkaiden saattamiseksi ulos.

Pallon- ja hernepussinheitto kiinnosti niin ikäihmisiä kuin perheen pienimpiäkin.

Tapahtumassa oli monenlaista aktiviteettia. Puhallettiin esimerkiksi saippuakuplia, heitettiin palloa, maalattiin lakanataidetta, väritettiin Laitila-aiheisia värityspostikortteja, käytiin ihastelemassa valkovuokkoja luontopolulla, otettiin käsi- ja kasvomaalauksia sekä tietenkin nautittiin piknik-eväistä ja yhdessäolosta.

Laitila-aiheisia värityspostikortteja Terhokerho-pöytäliinalla.

Luontopolku lähti Kaukolankodin pihalta.

Myös katuliidut olivat käytössä.

Upea lakanataideteos jäi tuomaan iloa Kaukolankodin asukkaiden arkeen.

Leppäkerttu uudessa kodissaan.

Tapahtumaan osallistui kaikkiaan hieman reilut 60 henkeä. Vaihtelevat ja koleat toukokuun säät luultavasti verottivat omalta osaltaan piknikille lähtijöitä, vaikka onneksi varsinaisena tapahtumapäivänä aurinko oli puolellamme. Vastaavanlaista tapahtumaa toivottiin uudelleenkin, ja eiköhän sellainen järjestetä, sillä kivaa riitti!

Mukavaa kesän odotusta,
Maria

Roliga hälsningar från Sverige!

Huh, pelkkä otsikon kirjoittaminen toisella kotimaisella kielellä sai pyyhkimään kylmää hikeä otsalta. Jostain kumman syystä minulle on suuri kynnys yrittää tuottaa tekstiä ruotsiksi. Pääsiäisenä tuo kynnys ylitettiin pariinkiin otteeseen, sillä suuntasimme lasten kanssa minilomalle länsinaapuriin. Se oli ensimmäinen yhteinen lomamatkamme, jota jännitettiin kovasti etukäteen. Tai siis minä jännitin, lapsille kerroin asiasta vasta hyvin lähellä ennen lähtöä.

Lähdimme Helsingistä päivä Tukholmassa -risteilylle ja perillä Tukholmassa vierailimme Junibackenissa. Voin suositella lämpimästi Junibackenia pikkulapsiperheiden lomakohteeksi! Kyseessä on alkujaan Astrid Lindgrenin satumaailman pohjalle perustettu lastenkulttuuritalo, vaikka löytyy sieltä toki muidenkin lastenkirjailijoiden tuotoksia. Tutuimpia Junibackenista löytyviä hahmoja ovat esimerkiksi Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli ja Ronja Ryövärintytär. Erityisesti upeasti toteutettu satujuna-ajelu oli varsin nostalginen kokemus myös aikuiselle. Tuntui liikuttavalta palata hetkeksi oman lapsuuden mielenmaisemaan, jossa olin yhdessä Ronjan kanssa seikkailemassa tai Eemelin kolttosia ihmettelemässä.

Sen enempää en kuitenkaan halua lähteä kuvailemaan Junibackenia, sillä paikka on mielestäni jokaisen koettava itse. Ohessa kuitenkin muutama otos vierailun tunnelmista.

Päivä Tukholmassa -risteily Helsingistä sekä vierailu Junibackeniin olivat varsin sopiva kokeilu lasten ensimmäiseksi lomamatkaksi.

Paikassa riitti monenlaista ihmeteltävää, niin suurta kuin vähän pienempääkin.

Varovasti, kun vauhti kiihtyy…

…hupsista. Ei onneksi sattunut kuinkaan!

Matkustamisessa on vain yksi huono puoli – nälkä kasvaa syödessä. Kun ensimmäinen lomamatka lasten kanssa on onnistuneesti ohi, on jo kova hinku päästä uudelleen reissuun. Ajatella, eihän se lasten kanssa matkaaminen ollutkaan yhtään hassumpaa! Matkakassaa kartuttaessa kuitenkin nautitaan nyt ensin vapusta simoineen ja munkkeineen sekä toivottavasti pian lämpenevistä kevätpäivistä.

Mukavia kevätpäiviä ja vapun odotusta kaikille,
Maria

Pääsiäisenä ei rymytä eikä riidellä!

Olen kuullut, että jotkut ihmiset alkavat valmistautua jouluun jo elokuussa. Päättelin, että vastaavasti täytyy olla myös pääsiäisihmisiä, jotka koristelevat kotiaan pääsiäiskuntoon tammikuusta asti. Itse toivoisin olevani liikkeellä edes viikkoa ennen juhla-aikaa. Pääsiäisvalmisteluni alkavat yleensä viime tipan rairuohospektaakkelilla: Rairuohonsiemenet napataan kauppakärryyn reippaana ja toiveikkaana. Kotona toiveikkuus haihtuu pikku hiljaa: ”Ei näitä enää ehdi kylvää. Eikä meillä mitään multaakaan ole.” Lopulta siemenpakkaus heitetään kaikessa hiljaisuudessa yläkaappiin, johon niitä on kerätty vuodesta 2006. Tilanne yritetään vielä epätoivoisesti pelastaa tipukoristeilla: eikö niitä voi ihan hyvin laittaa ikkunalaudalle ilman rairuohoakin? Kun koko koti on käännetty ympäri, löytyy joulukoristeiden seasta kaksi ryytynyttä tipureppanaa, jotka päätetään laittaa jatkamaan talviunia joulupallojen joukkoon.

Virpomispäivä on monille lapsille yksi vuoden kohokohdista. Äkkiseltään luulisi, että tällainen keski-ikäinen äiti-ihminenkin olisi sen jo oppinut. Mutta ei. Meidän perheessä on tapana toistaa palmusunnuntaisin noin klo 11.15 seuraavat repliikit: ”Ei kai tänään muuten ole virpomispäivä” ”Käviskö niille omenat tai nuudelit?” ”Entä jos laitetaan kaihtimet kiinni eikä aukaista ovea?” Sitten mies juoksee ostamaan muovikassillisen karkkia, jotka minä saan syödä illalla, kun ovikello ei soi koko päivänä. Tällä hetkellä kumpikaan lapsistamme ei ole trulli-iässä, mutta äkkiäpä koittaa sekin pääsiäinen, kun kuopus haluaa lähteä kylille pisamat poskilla ja äidin huivi päässä. Ja äiti saa esittää pirteää askartelunohjaajaa, joka sotkeentuu lopulta silkkipaperiin ja ajatuksiinsa: ”Ovatko nämä edes pajunoksia? Voi ei, miten rumia näistä tuli. Tutuille ei ainakaan kehtaa mennä virpomaan.”

Pääsiäissunnuntaina tunnollinen äiti yrittää vielä epätoivoisesti tarjota lapsille kivoja perinteitä, joita nämä voivat muistella aikuisena ja siirtää omille lapsilleen. Jos vaikka hauska munienmaalaustuokio? Ja niin tehdään pääsiäistaidetta vesiväreillä, jotka ovat kuivuneet ja sekoittuneet toisiinsa jo joitain juhlapyhiä sitten. Lopputulosta ei ehkä kannata tulla kuvaamaan naistenlehden pääsiäisnumeroon. Lammasta ei tänäkään vuonna ole pöydässä, mutta ehkä minttuhyytelöä voisi syödä lihapullien kanssa? Jos ensi vuonna keltaiset lautasliinat?

Yritän löytää sisäisen pääsiäisihmiseni etsimällä tietoa perinteiden taustoista. Rairuohon kasvattamisen syvempi merkitys kuuluu näin: ”Pääsiäistä, kevään ja uudelleen syntymisen juhlaa, koristetaan kaikilla uuden elämän merkeillä. Nopeasti itävä raiheinä on yksi sellainen.” Ihana ajatus! Pääsiäisen jälkeen voisi olla tipuja tarjouksessa. Jos hankkisi ajoissa ensi vuotta varten?

Pääsiäisperinteistä lukiessani suosikikseni nousi seuraava: ”Ennen vanhaan pääsiäisviikkoa eli hiljaista viikkoa säätelivät Suomessa monet uskomukset ja tavat. Silloin ei esimerkiksi saanut rymytä tai tehdä liian raskaita töitä. Myös pääsiäisen jälkeinen viikko oli syytä elää ihmisiksi. Siivous ja kehräys oli rajoitettua ja riitely kiellettyä.”

Eletäänpä siis ihmisiksi – sekä pääsiäisenä että sen jälkeen!

Anna

Herkän ihmisen elämää

Luin viikonloppuna hyvän artikkelin Tehy-lehdestä, jossa käsiteltiin erityisherkkyyttä. Noin viidennes ihmisistä on synnynnäisesti hermojärjestelmältään muita herkempiä. Lukeudun itsekin tähän viidennekseen, tai ainakin uskoisin niin. Aistin herkästi ympärilläni olevat jännitteet ja huonon ilmapiirin. Reagoin voimakkaasti erilaisiin ikäviin asioihin, kuten onnettomuuksiin tai rikosuutisiin. Jos ympärilläni voidaan pahoin, voin itsekin pahoin. Voisi siis kuvitella, että herkän ihmisen osa ei ole kovinkaan kiitollinen tässä maailmassa.

Herkkyys voi olla kuitenkin myös vahvuus, sillä hyvätkin asiat saavat minussa aikaan paljon voimakkaita tunteita. Ja arjen pienet ilot näyttäytyvät nekin voimakkaina positiivisina kokemuksina. Eilen illalla havahduin koulutöitä tehdessäni siihen, kun poikani alkoi silittää selkääni. En tiedä, miksi hän niin alkoi tehdä, mutta tuo kosketus pelasti iltani.

Maailmassa on paljon ikäviä asioita ja vääryyttä, mutta niin myös runsaasti iloa ja kauneutta. On eri asia havaita epäkohtia ja yrittää tehdä jotain niiden korjaamiseksi kuin havaita epäkohtia ja lietsoa niiden aiheuttamaa pahaa oloa ympärilleen. En yhtään ihmettele, ettei kiusaamista ole saatu kokonaan kitkettyä pois kouluista, kun katsoo aikuisten ihmisten toisilleen uhoamista sosiaalisen median keskustelupalstoilla. Toivon, että nykyään kouluissa lapsia tuetaan ja ohjataan esittämään kritiikkinsä asiaa ja tekemistä kohtaan, ei ihmistä kohtaan.

Omaan kuplaan käpertyminen voi joskus olla herkälle ihmiselle tarpeellinen levähdyshetki. Tällöin on hyvä pitää esimerkiksi pieni some- ja mediapaasto ja suunnata vaikka luontoon. Tai tehdä lasten kanssa jotain mukavaa, lukea, pelata, laittaa yhdessä ruokaa. Levähdyshetken jälkeen sitä jaksaa taas paremmin ottaa vastaan ulkomaailman ärsykkeitä.

Odotan jo kovasti kesää ja ilmojen lämpenemistä. Omalla kohdallani pimeys ja kurjat kelit vaikuttavat mielialaan voimakkaasti. Kesällä saa olla jotenkin vapaampi, vaatetta tarvitsee vähemmän, on valoisaa ja lämmintä. Lapsetkin on helpompi päästää ulos, kun ei tarvitse ensin pukea kolmea kerrosta ulkovaatetta päälle. Vaikka tokihan talvessakin on puolensa, ei siinä. Riippuu ihan siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Mukavia kevätpäiviä kaikille,
Maria

Taaperon valitut teokset

Yksivuotias tyttäreni taitaa olla lukunaisia. Tämän 80-senttisen kirjallisuudenystävän lukemisto lojuu olohuoneen lattialla, ja vähän väliä hän lähestyy minua vetoavasti valitsemansa teoksen kanssa. Ja sitten istutaan sylikkäin ja luetaan.

Kirja

Olen oikein mielissäni neidin kirjallisuusharrastuksesta, sillä 50 tunnin pituisissa kotipäivissä on hyvä olla jotain viihdykettä. Ja jos saan valita leikkimisen ja lukemisen väliltä, otan ilman muuta lukemisen. Yksivuotiaathan eivät ole varsinaisesti mitään leikkijävirtuooseja: tyynyliina laitetaan naamalle tai palikka pakasterasiaan ja se on siinä. (Toki nuo leikit ovat kehitykselle tärkeitä, ja aplodeeraan tietysti neropatilleni joka välissä.)

Jos tarkastelen vielä aihetta oman viihtymiseni kannalta, niin ehkä tuo taaperokirjallisuus ei ihan dekkareille vedä vertoja. Kun kirja huipentuu tietoiskuun puurolautasesta ja lusikasta, on kai lupa vähän haukotella? Ja jos Puppe tapaa maatalon eläimet kymmenettä kertaa samalle aamulle, pitää tsempata, ettei sano lehmää hevoseksi. Poikani kanssa luimme aikoinaan tuntikausia teoksia nosturin ja kaivurin seikkailuista, ja aika usein kysyin mielessäni: Miksi? Kuka on tämä kirjailija? Tätäkö on miehinen sivistys?

Kirjat

Uskon, että lukuhetket merkitsevät lapselleni – samoin kuin minulle – läheisyyden kokemusta ja yhteistä eläytymistä ja iloa. Kuvakirjakauden jälkeen on ihanaa lumoutua yhdessä vaikkapa Vaahteramäen Eemelistä. Kirjoilla sain aikoinaan myös hyvin touhukkaan – nyt 11-vuotiaan – esikoiseni narrattua syliini niin kauan kuin hän siihen mahtui. Aina kun näen uutisen, jossa kerrotaan lukemisen hyödyistä lapsen kehitykselle, paukuttelen henkseleitäni: esikoiseni fiksuimmat tempauksethan ovat aivan selvästi Barbapapan, Pupen ja äidin ansiota.

Kaikille lukeminen ei tietenkään ole se luontaisin tapa olla lapsen kanssa. Jotkut – kuten mieheni – ottavat lapsen kainaloon ja vievät hänet pulkkamäkeen. (Onneksi. Itsehän en millään viitsisi.) Mutta ehkä yksi lukutuokio päivittäin? Ja: Oi ihana satavuotiaan Suomen kirjastolaitos! Sieltäpä kun hakee Ikea-kassillisen lastenkirjoja, niin saa taas istua viikon sohvalla.

Korkeakirjallisin kevättalven terveisin,
Anna

Lasten sanoittama ystävyys

Lapset ovat monesti aikuisia viisaampia mitä tulee elämän suuriin kysymyksiin. Näin ystävänpäivän kunniaksi halusinkin kuulla pieniltä suurilta ajattelijoilta, mitä on ystävyys ja millainen on hyvä ystävä. Niinpä pyysin tuttaviani kysymään edellä mainittuja asioita jälkikasvultaan. Sain vastauksia mukavasti, ja siltä pohjalta lähdin tekemään vapaamuotoista aineistoanalyysia, jonka tuloksia tarkastelemme seuraavaksi.

Ensimmäisenä syvennymme siihen, mitä se ystävyys sitten oikein onkaan. Ystävyys koetaan esimerkiksi fyysisenä läheisyytenä:

”Ystävyys on halaamista.”

– Julius 3 v 10 kk

Ystävyys toimii myös lääkkeenä yksinäisyyteen:

”En tie…sitä et on kaveri.. ja ettei tarvii leikkii yksin.”

– Elmeri 7 v

Lisäksi ystävyys ilmenee tekemisen kautta:

”Että leikkii toisten kanssa.”

– Onni 8 v

”Yhdessä vieritetään palloa.”

– Ellen 3 v

Ystävyys kaiken kaikkiaan on tärkeä asia, ja sen kantovoimana toimii lähimmäisenrakkaus:

”Kilttejä toisille, yks elämän tärkein asia, yritetää olla tappelematta.”

– Daniel 8 v

”Että tykätään toisistaan ja tehdään kivoja juttuja.”

– Saku 5 v

”Että tykkää toisesta ja on paljon yhdessä.”

– Poika 11 v

 ”Rakkaus.”

– Elias 4 v

Arvostettuja ystävän ominaisuuksia ovat muun muassa kyky heittäytyä leikkiin, reiluus ja hyvä huumorintaju. Seuraavaksi siis tutustumme kuvauksiin siitä, millainen on hyvä ystävä:

”Semmoinen joka leikkii ja kysyy mennäänkö ulos.”

– Julius 3 v 10 kk

”Semmonen mikä leikkii toisen kaa. Ja on iloinen.”

– Sulo 4 v

”Sellanen ku leikkii toisen kaa ja on reilu.”

– Elmeri 7 v

”Leikkii yhdessä barbiella. Yhdessä leikkii legoilla.”

– Ellen 3 v

”Hyvä ystävä on kiva.”

– Jasu 9 v

”Hauska, sellanen mikä kertoo hyviä vitsejä, mut ei vitsikirjasta, vaan sellanen ku keksii itse vitsejä. Se olis vähän niinku samanlainen ku minä.”

– Roni 6 v

Vastauksissa nostettiin esille myös se, että hyvä ystävä ei kiusaa:

”Sellainen, joka ei kiusaa.”

– Elias 4 v

”Että ei kiusaa toista.”

– Onni 8 v

”Hyvä ystävä ei hauku, pyytää luokseen, jos pystyy, ei kiusaa muita, on hyvä jossain.”

– Daniel 8 v

Ystävyys perustuu luottamukseen, ja hyvä ystävä on luotettava:

”Ollaan kivoja toisilleen, pidetään salaisuudet ja lupaukset.”

– Julia 9 v

”Pitää salaisuudet.”

– Poika 11 v

”Jos lupaa jotain niin ei petä sitä.”

– Tyttö 8 v

Hyvä ystävä voi olla myös läheinen sukulainen:

”Roni (isoveli), mä olen Ronin kanssa ystävä.”

– Nella 4 v

”Isoveli.”

– Poika 4 v

”Ystävyys on sellaista että on kaveri. Hyvä ystävä on sellainen joka ei kiusaa. Äiti on hyvä kaveri ja Mikko…”

– Joel 4 v

Ystävällä on nimi, eikä ystävyydellä ole sukupuolirajoja:

”Hyvä ystävä on Iiris. Se aina leikkii mun kaa ja tekee samaa leikkiä kun mä haluun. Ja Kanerva, se tekee aina kaikkia kivoja juttuja ja höpsöttelee. Ja sitten me nauretaan.”

– Ilmari 4 v

”Hyvä ystävä on sellanen tyttö, Ilona (hoitokaveri), sen kans leikitään, nukutaan ja syödään. Eikä tönitä ketään.”

– Eetu 4 v, pian 5 v

Ystävyys on tärkeä asia, jota tulisikin vaalia vuoden jokaisena päivänä. On silti mukavaa, että ystävyyttä juhlitaan kerran vuodessa myös maailmanlaajuisesti. Ja kuten kauniit asiat muutoinkin, voi joskus myös ystävyys mykistää:

”En tiiä.”

– Poika 4 v

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Rakkaudella,
Maria

Tehdään yhdessä hyvä vuosi

Vuosi 2017, Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, on alkanut mukavissa merkeissä. Opiskelu-, eskari- ja päivähoitoarki alkoi vasta menneellä viikolla, joten saimme lasten kanssa lomailla pitkään. Mitään sen erikoisempaa emme lomalla tehneet, mutta kivan yhteisen tekemisen, kuten lautapelien tai uimisen parissa päivät kuluivat vauhdikkaasti. Ulkona emme juuri viihtyneet kurjan sään vuoksi, sillä itsehän kuulun siihen kastiin, joka ei usko siihen kuuluisaan sanontaan ”se on vain pukeutumiskysymys”. Onneksi säät ovat sentään suosineet loman jälkeen. Punaisin poskin on voinut nauttia pikkupakkasista ja lumisesta maisemasta.

maria-tuomi-kuva1

 

Yhdessä tekeminen on myös Suomen juhlavuoden teema. Sen kunniaksi olemmekin jo kovasti pohtineet, että mitä mukavaa yhteistä tekemistä voisimme paikallisen MLL:n yhdistyksen kautta tarjota alueen lapsille, nuorille ja perheille. Jo heti tammikuun lopulla olemme yhdessä Laitilan kaupungin ja muiden paikallisten yhdistysten kanssa toteuttamassa perheiden liikuntapäivää uudessa monitoimihallissa.

Yhdistyksen ulkoisen yhteistyöverkon ylläpito on tärkeää, mutta sitä on myös yhdistyksen luottamushenkilöiden sisäisen yhteistyön vaaliminen. Vapaaehtoinen käyttää vuoden aikana useita kymmeniä, jopa satoja tunteja ajastaan yhteisen hyvän eteen. Vaikka vapaaehtoistyötä tekeekin ns. ”rakkaudesta lajiin”, on hyvä muistaa yhden pienen, mutta tärkeän sanan merkitys. Kiitos. Koskaan ei voi kiittää liikaa. Tätä taitoa on hyvä harjoitella aktiivisesti, sillä omasta työstä saatu kiitos motivoi jatkamaan eteenpäin. Meidän yhdistyksellämme on tapana palkita ”Vuoden Ankka”, vapaaehtoinen, joka on toisten mielestä ansioitunut hyvin aiempana vuonna. Tänä vuonna palkinto osui minun kohdalleni. Olen hirveän kiitollinen saamastani huomionosoituksesta. Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno vapaaehtoisten porukka, joka tekee tätä työtä suurella sydämellä. Olen kiitollinen myös siitä, että saimme tälle vuodelle hirmuisen määrän uusia aktiiveja, yhteensä kuusi kappaletta. Tehkäämme yhdessä tästä vuodesta hyvä vuosi!

maria-tuomi-kuva2

Iloa, lämpöä ja pilkettä silmäkulmaan jokaiselle alkaneeseen vuoteen,

Maria