Eteenpäin päivä kerrallaan

Joskus tulee eteen hetkiä, jolloin koko loppuelämän suunta muuttuu. Meidän loppuelämäämme vaikuttava muutos tapahtui kesän lopulla. Erosimme lasteni isän kanssa.

Vanhempien ero ei ole vain parisuhteen loppu, vaan se vaikuttaa ennen kaikkea lasten elämään. Arjen, lomien ja perhejuhlien kulku tulee jatkossa olemaan erilaista. Olivatpa eron syyt mitkä tahansa ja olipa vanhemmilla kuinka vaikeita tunteita toisiaan kohtaan, on yritettävä toimia niin hyvin kuin se suinkin tilanteessa on mahdollista. On lasten etu, että molempien vanhemmuus tulee jatkumaan, vaikka arki muuttuukin. On lasten etu, että he saavat edelleenkin ihailla elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. On lasten etu, etteivät he joudu aikuisten maailman pelinappuloiksi ja riitakapuloiksi.

Olen joskus todistanut sitä, kuinka aikuiset ovat puhuneet pahaa lasten kuullen toisesta vanhemmasta. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiä, että tuntuuko hyvältä, jos jotakuta ihailemaansa henkilöä parjataan? Ei varmasti tunnu. Lapsella tällaisen kuunteleminen saattaa vaikuttaa kielteisesti jopa omaan minäkuvaan ja kehitykseen. Ei ole oikein viedä lapsilta heidän omien elämiensä supersankareita liian varhain. Kyllä lapset viimeistään teini-iässä alkavat irrottautua napanuorasta, joten annetaanhan heidän muodostaa itse omien kokemustensa kautta mielikuvansa rakkaista ihmisistä.

MLL:n Vanhempainnetistä löytyy varsin hyviä huomioita liittyen eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Olen palannut sivustolle välillä muistuttamaan itseäni vaikeina hetkinä siitä, että on lasten etu pitää pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä. Vanhempainnetissä on kuvailtu myös erilaisia tapoja, miten lapsi saattaa eron jälkeen oirehtia. On hyvä tiedostaa, että oireet voivat tulla pidemmänkin ajan kuluttua. On hyvä varautua oireiden ilmenemiseen, jotta osaa suhtautua niiden käsittelyyn oikein. Ja onneksi sivuilta on löytynyt apua myös tilanteisiin, jolloin ei olekaan kyennyt toimimaan ehkä ihan niin järkevästi. Sivuista tulee varmasti olemaan hyötyä vielä pitkään jatkossakin.

 

On kuitenkin lasten lisäksi muistettava pitää myös itsestään huolta. On annettava itselleen tilaa ja aikaa surra. On annettavaa aikaa ikävöidä ja muistella. On hyväksyttävä myös niiden synkempien tunteiden olemassaolo, kunhan vain muistaa tarvittaessa sanoittaa lapsille omat tuntemuksensa. Ja miksei myös itselleen. Ärtymys ja vihan tunne voivatkin kertoa esimerkiksi epävarmuudesta uuden edessä. Erilaisten tunteiden käsittelyyn kannattaa etsiä tukea muualtakin kuin kirjoista ja netistä. Lapsi ei kuitenkaan saa koskaan toimia vanhemman tukipilarina, vaan tuki on haettava toisista aikuisista. Kuuluu vanhemman vastuulle toimia lapsen tukipilarina, ei päinvastoin.

Sanotaan, että aika parantaa haavat. Tämä pitää varmasti paikkansa. Uskon myös, että jos kykenee edes etäisesti sovussa huolehtimaan yhteisestä vanhemmuudesta tänä päivänä, palkitaan se tulevaisuudessa tasapainoisiksi aikuisiksi kasvaneilla lapsilla. Lapsilla on oikeus rakastaviin vanhempiin ja muihin läheisiin. Se on oikeus, josta pidetään kiinni nyt ja aina.

Kaksi ajatusta

Minulla on kaksi ajatusta, tai pikemminkin kaksi toivetta. Ensimmäinen on, että saisinpa joskus lapsen, jonka kanssa käydä vauvakahvilassa, vauvajumpassa, värikylvyissä ja työnnellä rattaita pitkin katuja. Lapsen kasvaessa muuttuisi vauvakahvila perhekahvilaksi ja jumpat muskareiksi. Antaisin lapsen taapertaa siksakkia katuja pitkin.

Toinen toiveajatukseni on, että minulla olisi aikaa olla vapaaehtoinen kaveri lapselle tai nuorelle. Antaisin hänelle aikani sekä tukeni olemalla paikalla, viemällä hänet pois arjesta johonkin kivaan, esimerkiksi leffaan tai kopittelemaan palloa. Vaikka teen jo nyt useita tunteja viikossa lapsi- ja nuorisotyötä partioharrastuksessani, olisi kiva saada olla välillä ihan vaan kaveri eikä aina auktoriteetti.

154187455897151

Puolitoista vuotta sitten päässäni ei ollut näitä kahta ajatusta. Silloin päässäni pärisi ainoastaan ajatus saada työpaikka ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen. Hain kymmeniin paikkoihin ympäri Suomea, ja monien hakemuksien jälkeen sain viestintäassarin paikan täältä MLL:n Varsinais-Suomen piiriltä. Muistan edelleen sen hetken, kun nykyinen esimieheni soitti minulle uudesta työpaikastani, istuin kahvilassa Porissa ja tajusin samalla, että tässä se on, paras mahdollinen työpaikka juuri nyt minulle.

Muistan myös, miten pääsin heti kolmantena työpäivänäni keräämään Kevätiloon rahaa Mamma Marakatin asussa. Äitini laittoi huutonauruhymiöitä, kun kerroin hänelle mihin olen menossa. Esimieheni Ulla taas nauraa aina, kun muistelee, miten löysi minut kuivaamasta kolmeakymmentä keitettyä kanamunaa piiritoimiston keittiöstä ensimmäisenä keväänäni.

wp_ss_20150402_0001

Enimmäkseen työpäiväni ovat koostuneet viestintätöistä (kerran kyllä leivoimme tikkupullataikinaa!), kuten tämän Arkisopan luomisesta ja päivittämisestä. Olen tehnyt esitteitä jos jonkinmoiseen toimintaan ja mainoksia kaiken maailman tapahtumiin. Niiden myötä ne kaksi ajatustani, oma lapsi ja kaverina toimiminen, ovat syntyneet päässäni: tiedän miten paljon tarpeellista ja usein ilmaista toimintaa tehdään koko piirin alueella yhdistyksissä ja piirin toimesta, lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Haluan myös osallistujaksi niihin! Ja antaa tukea kaipaavalle nuorelle aikaani! Ottakaa minut aikanaan paikkallisyhdistyksen viestintävastaavaksi!

onni-blogiin

Vaan niitä aikoja odotellessa lähden töihin seuraavaan järjestöön. Onneksi olen kylvänyt Onni-nalleja perheen jäsenieni koteihin, niin ei MLL pääse unohtumaan missään. Eikä se kyllä muutenkaan unohtuisi, niin hauskaa ja antoisaa tämä puolitoista vuotta ovat olleet huikeiden työkavereiden kanssa.

Onni löytyköön uudestakin arjesta!
– Maarit

Kirjoittaja työskenteli MLL:n Varsinais-Suomen piirissä viestintäassistenttina ensin Paikka auki -avustuksella, ja sen jälkeen kokopäiväisenä työntekijänä. Työtehtävinään hän on tanssittanut Onni-nallea Instagramissa, keittänyt Arkisoppaa sekä taittanut kymmeniä esitteitä piirin toiminnoista. Ja tehnyt vähän muutakin.

Metrin pituinen personal trainer

Suomalaislapsille laadittiin hiljattain uusi liikuntasuositus: alle 8-vuotiaiden pitäisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Jäin odottamaan, millainen ohjeistus meidän vanhempien kuntoiluihin annettaisiin. Kotona lasta hoitavan aikuisen päiväänhän sisältyy nykyisin liikuntaa noin 12–15 tuntia. Treeni on enimmäkseen ohjattua, ja harjoitusohjelman määrää kotona asuva 0–6-vuotias. Vanhemman päivään kuuluvat usein muun muassa seuraavat liikkeet: lattialle heittäytyneen taaperon maastaveto, metrin mittaisen ihmisen tasolle kyykkäys sekä käsivarren ojennus ja koukistus lusikka- ja lapsipainoilla.

Oman harjoitusohjelmani laatii personal trainer, joka on kaljupäinen, noin 70 senttiä pitkä ja tekee työtään maitopalkalla. Hän painottaa tällä hetkellä kävelyurheilua: minä työnnän vaunuja ja valmentaja itse pötköttää niissä painona. (vrt. voimamieskisojen rekan vetäminen) Tämä traineri on armoton: kun pysyn liikkeessä, hän on tyyni ja nukkuu, mutta jos löysäilen tai pysähdyn, alkaa kauhea huuto ja karjuminen. Treenejä ei peruta, vaikka taivaalta sataisi märkiä vaippoja.

20160913_092534

Vauvaa hoitavan kunto-ohjelmaan kuuluu paljon anaerobista lihasharjoittelua, joka muuttuu sitä raskaammaksi, mitä korkeammalle nosteltavan pötkylän kasvukäyrä kohoaa. Kaikista kovimmat maitohapot irrottaa lapsen kantaminen autokaukalossa, joka painaa jostain ihmeen syystä noin tonnin. Taaperot ja uhmaikäiset korostavat usein aerobista liikuntaa ja treenauttavat vanhemmillaan muun muassa räjähtäviä lähtöjä kohti kaatuvia maitomukeja ja uhkaavia tilanteita. Lapsen johtama treeni tapahtuu kiertoharjoitteluna kodin huoneesta toiseen, toistoja tehdään loputtomasti ja syke pysyy välillä 150–190. Päivän suoritusta voisi kuvailla sanalla kokovartaloprässi. Palautusjuomaa ei tarvita, sillä mahdollisuutta palautumiseen ei ole. Suihkussa ei käydä, koska pienikokoinen valmentaja ei sinne päästä. Harjoittelu aloitetaan aamulla noin kuuden maissa lämmittelemättä ja päätetään illalla kaatumalla sänkyyn ilman venyttelyä.

20160913_160238

Yksi osa-alue vanhempien liikuntapiirakassa on joka päivä tapahtuva fysiikan lakien uhmaaminen: Jos toinen leikki-ikäinen karkaa kaupassa jäätelöaltaalle ja toinen karkkihyllylle, olisi vanhemman hyvä pystyä liikkumaan kahteen suuntaan yhtä aikaa. Kun vatsatautinen lapsi yökkää yöllä, pitäisi ämpäri juosta pesuhuoneesta makuuhuoneeseen alle sekunnissa.

Sitten kun valtiovalta laatii liikuntasuositukset meille vanhemmille, niin voitaisiinko liikkumista rajoittaa aluksi vaikkapa kahdeksaan tuntiin päivässä? Ja vielä: olisiko maamme mäkihyppyjoukkueelta jäänyt yli yhtään mentaalivalmentajaa, jota me vanhemmat voisimme silloin tällöin lainata?

Sporttista syksyä toivottaen,
Anna

P.S. Äiti-vauva-jumppaan ei nyt ilmoittauduttu.

Asioilla on tapana järjestyä

Huippuihmisiä tekemässä huippuhyvää ja huipputärkeää työtä. Sellaisia ovat työkaverini Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin toimistolla perhetalo Heidekenillä. Jo pelkästään työpaikan ulkoiset puitteet ovat huikeat. Perhetalo Heideken on upea vanha rakennus, ja minuun teki vaikutuksen sen historia synnytyssairaalana. MLL:n työtilat rakennuksen toisessa kerroksessa ovat nykypäivänä ainutlaatuiset ja arvokkaan oloiset.

Vielä kolmisen viikkoa ja sitten puolen vuoden pituinen työsuhteeni Työllisty järjestöön -hankkeen kautta päättyy.

25 Nokia-vuoden jälkeen työskentely naisvaltaisella sosiaalialalla tuntui mielenkiintoiselta ja innostavalta, mutta mietin samalla kuinka erilaista ja haastavaa se voisi olla. Ison organisaation insinööritiimeistä (pääosin miehiä) siirtyminen pieneen ja tiiviiseen naisporukkaan ei välttämättä olisi helppoa. Mutta toisin kävi! Minut otettiin sydämellisesti vastaan. Miten sitä voikaan heti tuntea kuuluvansa joukkoon?

Olen innokkaasti halunnut tutustua kaikkeen sellaiseen tekemiseen, johon ilman alan koulutusta on ollut mahdollista osallistua. Siihen on rohkaistu ja vastuuta on annettu. Olen saanut työskennellä todella monipuolisesti ja saanut vahvistusta sille, että työskentely lähimmäisten kanssa on sitä työtä, jota jatkossa haluan tehdä. Hain kevään yhteishaussa Diakonia-ammattikorkeakouluun Helsinkiin ja sain opiskelupaikan! Minusta tulee sosionomi-diakoni. Tuossa kaksoispätevyydessä yhdistyy nuoruuden haaveeni työskennellä kirkon palveluksessa sekä haluni kohdata ja auttaa tukea tarvitsevia.

Vanha viisaus piti jälleen paikkaansa: asioilla on tapana järjestyä. Ei aina siinä aikataulussa kuin itse haluaisimme, tai jota ympäristö odottaa, mutta lopulta kuitenkin. Tätä kirjoittaessa istun bussissa matkalla kouluun. Mietin lämmöllä niitä ihania ihmisiä, jotka tavallaan jätän nyt uuden elämänvaiheen kohdalla taakseni. Tulette olemaan minulle tärkeitä ja merkityksellisiä aina. Toisinaan lyhytkin kohtaaminen, tutustuminen ja asioiden jakaminen antaa voimavaroja ja kantaa pitkälle.

Olen kiitollinen <3 – Marika

Kirjoittaja on touhunnut ja istunut puoli vuotta piirin infossa vastailen yhdistyksien kysymyksiin sekä toimittaen piiritoimiston juoksevia asioita. Ehditkö olla Marikan kanssa tekemisissä tänä aikana?

Mummo maalailee syksyä saapuvaksi

DSC_2163

Syksyn tuoksuiset terveiset kaikille!

Ja voi, minkälaisen syksyn! Olemme saaneet nauttia auringosta, sateesta ja tuulesta. Itse olen enemmän syksyihminen, vaikka toki kaikissa vuodenajoissa on oma taikansa. Mutta syysaamuina, kun kulkee ulkona, saa hengittää ihanan raikasta ilmaa ja joka päivä huomata, miten luonto valmistautuu pimeimpään aikaan näyttämällä nyt parhaat puolensa. Siinä on jotain vallan uskomattoman kaunista.

Olen muuttanut tässä pikkuhiljaa. Kun asuu 23 vuotta omakotitalossa ja muuttaa rivitalokaksioon sen jälkeen, voitte uskoa, kuinka paljosta on luovuttava. Olenkin ihmetellyt, onko oikeasti olemassa ihmistä, joka ei ikinä keräile mitään turhanpäiväistä ympärillen. Yksi iso roskalava on jo haikein mielin lähetetty kaatopaikalle.

Haikein mielin siksi, että se sisälsi paljon muistoja  kyydissään. Oli omien lasten leluja, piirustuksia, äitienpäiväkortteja, kirjoja… Ja paljon on ajatuksia ja kyyneliäkin antanut ne hetket, kun näitä tavaroita olen pakkaillut. Mutta paljon olen jättänyt asuntoon vielä tavaraa, jota en ole hennonnut heittää pois. Toivonkin, että joku niitä tarvitsisi.

Luopuminen on ottanut kovasti luonnon päälle. Ja se, kun lapsenlapset kysyvät: ”Mummo, voidaanko me mennä sinne sinun mummolaan kattomaan lastenohjelmaa?”

Mutta se muuttamisesta.

Lapsenlapseni Matti aloitti ekaluokan tänä syksynä. On tuo eskari vallankin mahtava keksintö, sieltä lapsi saa hyvät eväät koulutielle. Ennen niin vauhdikkaasta Matistakin on kasvanut tyyni ja kuunteleva pikku herrasmies. Kaikenmoisia kysymyksiä kyllä satelee siihen tahtiin, ettei tahdo vastaamaan ehtiä. Minusta on aivan mahtavaa, kun lapsi kyseenalaistaa asioita. Se kertoo, miten pohdiskeleva tuo pikkuihminen onkaan.

Mummon eväät ovat ihan jokaiselle koululaiselle samat: kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta ketään ei koskaan saa kiusata millään tavalla. Joku saattaa olla kyllästynyt, kun tuo kiusaamisesta puhuminen tuntuu olevan oikein trendi tällä hetkellä, mutta silti siitä ei tarpeeksi keskustella, koska sitähän yhä edelleen esiintyy.

En haluaisi ikinä enää joutua tilanteeseen, jossa lapsi tulee kotiin surullisena kertoen, miten häntä on kiusattu koulussa. Se tekee niin ison arven äidinkin sydämeen (toki nyt jo mummon). Leijonaemo nostaa päätään…

Mutta vapaapäivina nautitaan metsän ja luonnon antimista. Halaillaan puita, kiipeilläänkin. Maistellaan puolukoita. Poimitaan herkullisen syötäviä sieniä. Istutaan kannonnokassa eväitä syöden. Sytytetään hämärään kynttilöitä. Syksyssä on niin paljon asioista, joista iloita. Lempeästi se valmistele meitä mummojakin talven tuloon.

Pidähän sinäkin huoli, että näet jakeräät muistoja syksyn ihmeistä, joita talvella voit muistella.

Värikästä ruska-aikaa kaikille!
– Eija

Perheiden taiteiden yö kiinnosti Laitilassa ja Turussa

Torstai-iltana iloittiin Perheiden taiteiden yössä niin Turussa perhetalo Heidekenillä kuin 50km Turusta luoteeseen Laitilassa. Laitilassa Mukulavintin pihapiirissä MLL:n Laitila paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa järjesti lapsiperheille ilmaistapahtuman nyt toista kertaa.

Laitilan Perheiden taiteiden yöstä tuli hyvää palautetta äideiltä sekä isiltä, ja lapset olivat kyselleet illalla, milloin tänne tapahtumaan tullaan uudestaan. 200 osallistujaa nautti hauskasta illasta ja taiteellisesta tunnelmasta.

Uutena ohjelmassa tänä vuonna oli sormivirkkaus, tanssiohjausta, rintamerkkien ja lettien tekoa, PokémonGo-lure ja paikallisen musiikkiopiston esitys. Viime vuodesta tapahtumaan jäi nalleneuvola, linnunpönttöjen nikkarointia sekä kasvomaalausta ja pomppulinna.

IMG_7874

Annika Iskala ohjasi ja opetti tanssia lapsille Mukulavintin parkkiksella

IMG_7878

Laitilan Talorakenne lahjoitti materiaalit pieten linnunpönttöjen rakentamiseen. 

IMG_7879

Anna letitti koko illan lapsille huikeita lettejä, kuulemma taisi sormet olla kipeät illan päätteeksi!

IMG_7884

Pihassa riitti paljon tyhjää tilaa piirtää katuliiduilla taideteoksia.

IMG_7889

Käsivirkkauksessa virkattiin toooosi pitkä yhtenäinen lanka, joka kiersi lopulta koko talon ympäri!

Turussa tapahtuman teemana oli ”taideolympialaiset” Rion olympiakesän kunniaksi. Lapsivieraat saivat heti portilla kaulaansa olympiamitalin sekä passin, johon pääsi keräämään oikean väriset olympiarenkaat eri ohjelmapisteistä. Ohjelmapisteitä oli mm. Turun 4H-yhdistyksen digitarina- ja taidepaja, perheliikuntanopan rakentelu, kehupuu sekä taidenäyttely.

Illan aikana esiintymislavalle nousivat Samba Cariocan lapsiryhmät, Turun Suzukikoulun oppilaita soittaen ranskalaista musiikkia, sekä Eikka Ekoveikka -teatteriesitys nauratti alkuillasta ja Turun Rock Academyn huikeat bädit säestivät elokuista iltaa.

Perheiden taiteiden yö 2016 tekijät

Perheiden taiteiden yötä oli tekemässä monipäinen joukkue, jonka vaatetti Turun Paavo Nurmi Games ja Bilar. Mukana MLL:n lisäksi oli mm. Turun kaupungin vapaa-aikatoimiala, V-S Lapset, Turun 4H-kerho, Livia opiskelijat ja Turun lasten ja nuorten kuvataidekoulu sekä Turun seudun yksinhuoltajat. 

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 127

Samba Carioca kutsui yleisöä mukaan tanssimaan heti tapahtuman alussa. 

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 250

Yleisö nautti sateettomassa, mutta lämpimässä säässä esityksistä pihalla mattojen päällä istuen.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 283

Turun Suzukikoulun oppilaat soittivat opettajiensa kanssa ranskalaista musiikkia pianoin, kitaroin, selloin ja viuluin sekä lauloivat mukana.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 333

Turun Lahjantyttöjen Maalarit ilahduttivat hauskalla maalaritanssillaan. Ja miten ihanat vaatteet maalareilla olikaan!

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 386

Onnenruletista sai palkinnon jokaisella pyöräytyksellä. Palkinnot lahjoitti lukuisat yhteistyökumppanit, jotka saivat aikaan panostuksellaan satoja riemun kiljahduksia Heidekenin sisällä. Kiitos!

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 560

Leikkipihalla sai tehdä aikuisen kanssa oman liikuntanopan Marakatin naisten ohjauksessa.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 625

Niin kuin Mukulavintin piha, myös Heidekenin asfalttipiha muuntautui yhdeksi isoksi taideteokseksi.

Perheiden taiteiden yö 2016_KuvaajaMaaritSalminen 648

Kehupuu-pajassa vanhemmat kehuivat lapsiaan ja kirjoittivat kehut lehdelle. Lopuksi lapset kiinnittivät lehtensä puuhun, ja näin syntyi yksi iso kehulehvistö. Vau!

Kiitos kaikille Laitilan ja Turun Perheiden taiteiden öiden osallistujille ja toteuttajille! Ensi vuonna Heidekenillä onkin jo 10. Perheiden taiteiden yö, ja Laitilassa odotetaan jo nyt kolmatta tapahtumaa.

Me ja maailma

Maailma pienenee koko ajan, kun ihmiset ja tieto siirtyvät nopeammin ja helpommin paikasta toiseen. MLL:n toiminnassa olemme myös ottaneet huomioon tämän muutoksen. Meiltä Varsinais-Suomesta on yhteys Turkkiin, sillä tarmokas työkaverimme Hatice on kotoisin sieltä. Siksi pelottavat uutiset Turkista tuntuvat meistä paljon läheisimmiltä, kuin ehkä muuten tuntuisivatkaan.

Minulle nämä uutiset ovat viime aikoina tulleet vielä enemmän iholle. Keväällä sain mahdollisuuden tutustua Haticen synnyinkaupunkiin ja koko sukuun, sillä saimme Haticen kanssa kutsun Turkkiin tulla kertomaan MLL:n toiminnastamme opiskelijoille kahteen yliopistoon Adanan alueella lähellä Syyrian rajaa. Jos Hatice ei olisi ollut meillä piirillä töissä, ei turkkilainen yliopisto varmaankaan olisi keksinyt kutsua meidät kertomaan suomalaisesta kansalaistoiminnasta heidän opiskelijoilleen. EU:n rahoittaman Erasmus-ohjelman avulla kiersimme yhdessä saksalaisen vastaanottokeskuksen työntekijän kanssa kertomassa monikulttuurisesta työstämme turkkilaisille opiskelijoille, tutkijoille, päättäjille sekä virkamiehille.

kuva 1

Pidimme saksalaisen kanssa yhdessä niin monta esitelmää eri yleisöille, että viimeisenä päivänä osasin jo ulkoa saksalaisten supertehokkaat systeemit ottaa vastaan turvapaikanhakijoita, ja keinot saada maahanmuuttajat parissa viikossa sisään saksalaiseen työelämään. Tämä oli kätevää, sillä näin meidän ei tarvitse lähteä Saksaan oppiaksemme heidän systemaattisuudesta ja pitkän kokemuksen mukanaan tuomista käytännön ratkaisuista. Esimerkiksi opin, että kaikille maahantuleville miehille annetaan omalla kielellään kirjoitettu vaaleansininen tiedote ja naisille vaaleanpunainen, joissa kerrotaan erittäin konkreettisesti naisten ja miesten tasa-arvoisesta kohtelusta Saksassa ja kerrotaan mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Ei voi ainakaan väittää, ettei tiennyt asioista, kun saa heti paperin käteensä, missä asioista puhutaan selkeästi ja suoraan.

kuva 2

En pysynyt laskuissa kuinka monta sataa opiskelijaa kohtasimme matkamme aikana, mutta paljon heitä oli! Useampi heistä toivoi voivansa tulla Suomeen Erasmus-ohjelman kautta harjoittelijoiksi meille. Tietenkin Saksan oli monelle kiinnostavampi, kun suurella osalla nuorista on siellä jo sukulaisia tai tuttuja.

kuva 3

Onni-nalle oli tietenkin mukana maailmalla kanssamme. Annoimme muun muassa Suomen kunniakonsulille yhden Onnin, kun hän kahtena päivänä oli mukana ohjelmassamme.

kuva 4

Tapasimme paljon Adanan-kaupungin korkeita virkamiehiä ja päättäjiä. Tässä ojennan Onni-nallen Huseyin Comulle, joka on Suomen kunniakonsuli, kuuluisa Adanalainen liikemies,

kuva 5

En usko, että kuulijamme pääsivät kärrylle siitä mitä kaikkea MLL tekee. Itse nimikin taisi olla aika vaikea, kun lehdessä luki Monnerheim eikä Mannerheim. Tärkeintä on kuitenkin, että saimme viestittyä kansalaisjärjestötyön tärkeydestä ja voimasta, kuten isien kasvavasta roolista lasten elämässä. MLL:n tapaista organisaatiota kaivataan kaikkialle maailmassa, mutta ehkä meidän suomalaisten tarve jaetulle yhteisöllisyydelle on kuitenkin vielä isompi kuin vaikkapa turkkilaisten.

Minulle suurin anti koko matkastamme oli kuitenkin Haticen suvun kanssa asuminen ja eläminen arjessa. Sellaista yhteisöllisyyttä en ole koskaan aiemmin kokenut, vaikka tulenkin suomenruotsalaisesta suvusta, jossa vaalitaan suvun yhteisöllisyyttä.  Vaikka asuimmekin aivan Adanan keskustassa kerrostalossa, henki oli kuin vanhassa kylässä, jossa sukulaiset asuvat vierivieressä. Ei ole väliä ovatko talot vierekkäin tai asunnot päällekkäin. Yhtä hyvin yhteisöllisyys toimii kerrostalossa kuin maaseudulla, jos niin vain halutaan.

2016-05-04 13.30.06

Kun maailma vilisee pelottavia uutisia ja joskus tuntuu vaikealta uskoa tulevaisuuden valoisuuteen, me ihmiset kuitenkin rakennamme lähipiirissämme koko ajan huomista toiveikkain mielin. Ja siitä on vahingossa jäänyt todistusaineistoa matkaseurueemme yhteiskuvassa, jossa taustalla näkyy Adanan tunnus. (Tarkkaavainen voi myös bongata kaksi onnellista morsianta…)

kuva 7

Matkaterveisin Turkista,

Janina
MLL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja