Lasten sanoittama ystävyys

Lapset ovat monesti aikuisia viisaampia mitä tulee elämän suuriin kysymyksiin. Näin ystävänpäivän kunniaksi halusinkin kuulla pieniltä suurilta ajattelijoilta, mitä on ystävyys ja millainen on hyvä ystävä. Niinpä pyysin tuttaviani kysymään edellä mainittuja asioita jälkikasvultaan. Sain vastauksia mukavasti, ja siltä pohjalta lähdin tekemään vapaamuotoista aineistoanalyysia, jonka tuloksia tarkastelemme seuraavaksi.

Ensimmäisenä syvennymme siihen, mitä se ystävyys sitten oikein onkaan. Ystävyys koetaan esimerkiksi fyysisenä läheisyytenä:

”Ystävyys on halaamista.”

– Julius 3 v 10 kk

Ystävyys toimii myös lääkkeenä yksinäisyyteen:

”En tie…sitä et on kaveri.. ja ettei tarvii leikkii yksin.”

– Elmeri 7 v

Lisäksi ystävyys ilmenee tekemisen kautta:

”Että leikkii toisten kanssa.”

– Onni 8 v

”Yhdessä vieritetään palloa.”

– Ellen 3 v

Ystävyys kaiken kaikkiaan on tärkeä asia, ja sen kantovoimana toimii lähimmäisenrakkaus:

”Kilttejä toisille, yks elämän tärkein asia, yritetää olla tappelematta.”

– Daniel 8 v

”Että tykätään toisistaan ja tehdään kivoja juttuja.”

– Saku 5 v

”Että tykkää toisesta ja on paljon yhdessä.”

– Poika 11 v

 ”Rakkaus.”

– Elias 4 v

Arvostettuja ystävän ominaisuuksia ovat muun muassa kyky heittäytyä leikkiin, reiluus ja hyvä huumorintaju. Seuraavaksi siis tutustumme kuvauksiin siitä, millainen on hyvä ystävä:

”Semmoinen joka leikkii ja kysyy mennäänkö ulos.”

– Julius 3 v 10 kk

”Semmonen mikä leikkii toisen kaa. Ja on iloinen.”

– Sulo 4 v

”Sellanen ku leikkii toisen kaa ja on reilu.”

– Elmeri 7 v

”Leikkii yhdessä barbiella. Yhdessä leikkii legoilla.”

– Ellen 3 v

”Hyvä ystävä on kiva.”

– Jasu 9 v

”Hauska, sellanen mikä kertoo hyviä vitsejä, mut ei vitsikirjasta, vaan sellanen ku keksii itse vitsejä. Se olis vähän niinku samanlainen ku minä.”

– Roni 6 v

Vastauksissa nostettiin esille myös se, että hyvä ystävä ei kiusaa:

”Sellainen, joka ei kiusaa.”

– Elias 4 v

”Että ei kiusaa toista.”

– Onni 8 v

”Hyvä ystävä ei hauku, pyytää luokseen, jos pystyy, ei kiusaa muita, on hyvä jossain.”

– Daniel 8 v

Ystävyys perustuu luottamukseen, ja hyvä ystävä on luotettava:

”Ollaan kivoja toisilleen, pidetään salaisuudet ja lupaukset.”

– Julia 9 v

”Pitää salaisuudet.”

– Poika 11 v

”Jos lupaa jotain niin ei petä sitä.”

– Tyttö 8 v

Hyvä ystävä voi olla myös läheinen sukulainen:

”Roni (isoveli), mä olen Ronin kanssa ystävä.”

– Nella 4 v

”Isoveli.”

– Poika 4 v

”Ystävyys on sellaista että on kaveri. Hyvä ystävä on sellainen joka ei kiusaa. Äiti on hyvä kaveri ja Mikko…”

– Joel 4 v

Ystävällä on nimi, eikä ystävyydellä ole sukupuolirajoja:

”Hyvä ystävä on Iiris. Se aina leikkii mun kaa ja tekee samaa leikkiä kun mä haluun. Ja Kanerva, se tekee aina kaikkia kivoja juttuja ja höpsöttelee. Ja sitten me nauretaan.”

– Ilmari 4 v

”Hyvä ystävä on sellanen tyttö, Ilona (hoitokaveri), sen kans leikitään, nukutaan ja syödään. Eikä tönitä ketään.”

– Eetu 4 v, pian 5 v

Ystävyys on tärkeä asia, jota tulisikin vaalia vuoden jokaisena päivänä. On silti mukavaa, että ystävyyttä juhlitaan kerran vuodessa myös maailmanlaajuisesti. Ja kuten kauniit asiat muutoinkin, voi joskus myös ystävyys mykistää:

”En tiiä.”

– Poika 4 v

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Rakkaudella,
Maria

Tehdään yhdessä hyvä vuosi

Vuosi 2017, Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, on alkanut mukavissa merkeissä. Opiskelu-, eskari- ja päivähoitoarki alkoi vasta menneellä viikolla, joten saimme lasten kanssa lomailla pitkään. Mitään sen erikoisempaa emme lomalla tehneet, mutta kivan yhteisen tekemisen, kuten lautapelien tai uimisen parissa päivät kuluivat vauhdikkaasti. Ulkona emme juuri viihtyneet kurjan sään vuoksi, sillä itsehän kuulun siihen kastiin, joka ei usko siihen kuuluisaan sanontaan ”se on vain pukeutumiskysymys”. Onneksi säät ovat sentään suosineet loman jälkeen. Punaisin poskin on voinut nauttia pikkupakkasista ja lumisesta maisemasta.

maria-tuomi-kuva1

 

Yhdessä tekeminen on myös Suomen juhlavuoden teema. Sen kunniaksi olemmekin jo kovasti pohtineet, että mitä mukavaa yhteistä tekemistä voisimme paikallisen MLL:n yhdistyksen kautta tarjota alueen lapsille, nuorille ja perheille. Jo heti tammikuun lopulla olemme yhdessä Laitilan kaupungin ja muiden paikallisten yhdistysten kanssa toteuttamassa perheiden liikuntapäivää uudessa monitoimihallissa.

Yhdistyksen ulkoisen yhteistyöverkon ylläpito on tärkeää, mutta sitä on myös yhdistyksen luottamushenkilöiden sisäisen yhteistyön vaaliminen. Vapaaehtoinen käyttää vuoden aikana useita kymmeniä, jopa satoja tunteja ajastaan yhteisen hyvän eteen. Vaikka vapaaehtoistyötä tekeekin ns. ”rakkaudesta lajiin”, on hyvä muistaa yhden pienen, mutta tärkeän sanan merkitys. Kiitos. Koskaan ei voi kiittää liikaa. Tätä taitoa on hyvä harjoitella aktiivisesti, sillä omasta työstä saatu kiitos motivoi jatkamaan eteenpäin. Meidän yhdistyksellämme on tapana palkita ”Vuoden Ankka”, vapaaehtoinen, joka on toisten mielestä ansioitunut hyvin aiempana vuonna. Tänä vuonna palkinto osui minun kohdalleni. Olen hirveän kiitollinen saamastani huomionosoituksesta. Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno vapaaehtoisten porukka, joka tekee tätä työtä suurella sydämellä. Olen kiitollinen myös siitä, että saimme tälle vuodelle hirmuisen määrän uusia aktiiveja, yhteensä kuusi kappaletta. Tehkäämme yhdessä tästä vuodesta hyvä vuosi!

maria-tuomi-kuva2

Iloa, lämpöä ja pilkettä silmäkulmaan jokaiselle alkaneeseen vuoteen,

Maria

Mediakasvatuskuulumisia kuluneelta vuodelta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja antoisasta yhteistyöstä! Olen viimeisen vuoden aikana tavoittanut koulutuksillani lähemmäs 9000 lasta, nuorta, varhaiskasvatuksen työntekijää, kasvattajaa ja vanhempaa ja jokaisessa kohtaamisessa olemme keskustelleet, pohtineet ja hämmästelleet yhdessä miten monimuotoisia ja nopeasti muuttuvia lasten ja nuorten mediamaailma ja -ympäristöt ovatkaan.

Mediakasvatuskoulutuksissa on kuluneenakin vuonna puhuttanut sosiaaliset mediat, mutta paljon on keskusteltu myös siitä mikä on sopiva määrä käyttää medioita päivittäin. Lisääntyneet laitteet sekä helppo pääsy nettiin on vaikuttanut myös nousujohteisesti käyttömääriin. Digitaalinen pelaaminen ja sen lieveilmiöt ovat olleet kuluneena vuotena myös koulutuksissa paljon esillä. Välillä kiva ja mukava harrastus saattaa alkaa viedä liikaa jalansijaa arjessa ja lapsi tai nuori tarvitsee aikuisen tukea sekä pelaamisen että arjen hallinnassa kuin myös ajankäytössä. Oppilaiden kanssa oppitunneilla on voimakkaasti noussut esiin lasten ja nuorten vilkas mediaelämä myös öisin. Monella alakouluikäiselläkin on kännykkä tai tabletti omassa huoneessa öisin ja tiedon virrasta saattaa olla välillä vaikea kytkeytyä pois ja rauhoittua nukkumaan. Tämä näkyy koulun ja kodin arjessa usein väsymyksenä ja erilaisina vaikeuksina keskittyä.

Tytöt tietokoneella

Vanhemmat tarvitsevat mediakasvatusta aivan yhtä kipeästi kuin lapset ja nuoret, ja kouluissa kierrellessäni olen aistinut miten vanhempien huoli on myös todellista. Kouluissa erilaiset sähköiset oppimisympäristöt ovat lisääntyneet uuden opetussuunnitelman tiimoilta mikä pohdituttaa paljon vanhempia, kun mediankäyttö lisääntyy nyt myös koulun kautta. Ammattikasvattajatkin ovat joutuneet päivittämään mediaosaamistaan uuden opetussuunnitelman tiimoilta. Myös vapaa-ajalla uusia kiinnostavia sovelluksia tupsahtelee lasten ja nuorten tietoisuuteen jatkuvasti. Uusimpana juuri nyt sosiaalinen media Snapchat, joka näyttäisi olevan syrjäyttämässä pitkään käytetyimmän sosiaalisen median sijaa pitäneestä Whatsappista. Snäppiin ovat jo siirtyneet iso joukko tubettajia ja julkkiksia ja myös heitä seurataan nyt Snäpin kautta. Tämä on lisännyt sovelluksen vetovoimaa.

someron-terhokerho-tuulispaassa-190815-kuvaajamaaritsalminenmll-2

Ensi vuoden koulutuskalenteri on täyttynyt jo mukavasti, mutta vielä mahtuu mukaan uusia mediakoulutuksia. Tukea Digiajan Kasvattajille-vanhempainiltakokonaisuus on saanut kouluissa hyvän vastaanoton ja kokonaisutta voidaan räätälöidä myös koulun ja yhteisön tarpeisiin, esim. keskittymällä syvemmin vaikkapa pelaamiseen, ongelmapelaamiseen, nettiriippuvuuteen, nettikiusaamiseen, sosiaalisiin medioihin tai mediakriittisyyteen.

Mediakasvatustietämystä ja -osaamista on hyvä päivittää säännöllisesti. Kertaus tuntuu tässäkin asiassa olevan opintojen äiti :) Oman yhteisön kanssa on tärkeää käydä säännöllisin väliajoin keskustelua mediaan liittyvistä asioista ja päivittää samalla omia ajatuksia omasta mediavanhemmuudesta. Lapsen kasvun ja kehityksen myötä myös mediavanhemmuus muuttuu koko ajan. Ota yhteys, jos koulunne / yhteisönne tarvitsee mediakasvatusta ja pohditaan yhdessä minkälainen kokonaisuus olisi juuri teille sopiva! MLL päivittää lähiaikoina koulutuskalenterin, löydät MLL:n koulutukset täältä.

Nähdään taas mediakasvatuksen parissa!

 

Yhteistyöterveisin,

Paula Aalto

Kirjoittaja on mediakasvattaja ja nuorisotyönkouluttaja MLL:n Varsinais-Suomen piirissä.

Hyvä Joulumieli ja antamisen ilo

Syksyllä saimme yhteydenoton pariskunnalta, joka oli huolissaan lapsiperheiden ahdingosta ja halusivat auttaa. Keskusteluiden jälkeen he päätyivät antamaan 23 000 euroa vuoden aikana taivassalolaisten tarvitsevien perheiden auttamiseen. Suurin osan rahoista käytetään ruokalahjakortteihin, joiden tarkoitus on varmistaa perheiden mahdollisuus tarjota terveellistä ruokaa lapsilleen. Pienempi osa on ajateltu käyttää perhekummitoimintaan, jossa MLL:n kouluttama vapaaehtoinen on vanhempien tukena kuunnellen ja keskustellen.

Tällaisia perhekummeja toimii jo aika monta eri puolilla Varsinais-Suomea, mutta valitettavasti emme ole vielä löytäneet vapaaehtoisia, jotka asuvat tarpeeksi lähellä Taivassaloa voidakseen tavata perhettä siellä päin. Jos satut tietämään jonkun, joka voisi olla kiinnostunut, olisi erittäin hienoa, jos saisimme tietää.

Tämän huikean lahjoituksen tehnyt pariskunta toivoo, että muutkin joilla on taloudellisesti hyvä tilanne, tulisivat mukaan antamaan lapsille hyvän alun elämään.

Jokainen voi tietysti auttaa itselleen sopivimmalla tavalla; olemalla esimerkiksi vapaaehtoinen tukihenkilö lapselle, nuorelle, perheelle tai maahanmuuttajaäidille. Heille voi antaa aikaansa ja välittämistään. Toimimalla oman alueensa yhdistyksissä voi rakentaa yhteisöllisyyttä, joka on yhteiskuntamme perusta. Halutessaan antaa pienemmän rahalahjoituksen: Hyvä Joulumieli -keräys on helppo valinta. Keräyksellä hankitaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron ruokalahjakortteja, joilla he voivat ostaa ruokaa joulupöytään. Tänä vuonna MLL jakaa Varsinais-Suomessa 2000 ruokalahjakorttia ja sen päälle tulee vielä SPR:n jakamat lahjakortit. Todella moni lapsiperhe saa tuntea jonkun välittävän heistä. Vuosi 2016 on Hyvä Joulumieli -keräyksen 20. juhlavuosi. Tämän vuoden valtakunnallinen keräystavoite on 2 100 000 euroa, jonka avulla jaetaan lahjakortteja 30 000 perheelle.

Toinen tapa antaa joulun iloa on osallistua Aurajoen Nuorkauppakamarin toteuttamaan Joulupuu-keräykseen, jossa kerätään joululahjoja 0-18 vuotiaille lapsille ja nuorille. Näitä lahjatoiveita voi käydä hakemassa vaikkapa Perhetalo Heidekenin joulukuusesta.

Joulun aika on antamisen aikaa, mutta toivottavasti meillä säilyy hyvä joulumieli vuoden ympäri ja antaisimme vähintään hymyjä ja kiitoksia toisillemme aina tilaisuuden tullen.

 

Janina Andersson (toiminnanjohtaja, MLL:n Varsinais-Suomen piiri)

Ajatuksia itsenäisyydestä

Vanhemman tärkein tehtävä on tukea lapsen turvallista kasvua ja kehitystä kohti itsenäistä elämää. Vaikka vanhempana tuntuukin pahalta päästää lapsesta irti päivä päivältä enemmän, on se kuitenkin välttämätöntä, ja myös väistämätöntä.

Monet lapsen kasvun ja kehityksen kannalta merkittävät kaudet ovat osoitus lapsen tarpeesta itsenäistyä ja päästää irti itselle läheisimmistä aikuisista. Uhmaikä – tuo ainakin tämän äidin hermoja raastanut itsenäistymisvaihe – alkaa meidän perheessämme olla jo väistymään päin. Esikoinen on jo reipas eskarilainen ja voimakastahtoinen nuorimmainen täyttää kohta neljä.

Muistan kuinka vaikeaa ja haikeaa oli saattaa esikoinen ensimmäistä kertaa esikouluun. Itkin, kun olin päässyt takaisin autolle. Missä vaiheessa pienestä ihmisestä oli kasvanut jo niin iso? Pelkäsin myös, että miten itsenäiset matkat hoitopaikasta kouluun ja takaisin tulisivat sujumaan, emmehän olleet montaa kertaa ehtineet matkaa harjoitella. Pelkoni oli turha, hyvin esikoinen matkan oppi ja vielä toistaiseksi on ehjänä kotiinkin saatu.

Kuinka sitten tuetaan turvallisesti lapsen itsenäistymistä? Itsenäiseksi opitaan, kun tehdään asioita ensin riittävästi yhdessä, rakentavaa palautetta ja kannustusta unohtamatta. On jokaiselle yksilöllistä, paljonko tukea uuden asian opetteluun tarvitaan. Tiedän valitettavasti omasta kokemuksesta, kuinka suuri merkitys aikuisiässä on sillä, onko lapsuudessa saatu riittävästi tukea itsenäisen elämän taitojen opetteluun. Jos tukea ei saa riittävästi, voi uusien asioiden opettelu tuottaa suurta ahdistuneisuutta ja epävarmuuden tunteita pitkälle aikuisikään saakka.

Olen halunnut omille lapsilleni taata turvallisen itsenäistymisen polun. He ovat jo nuoresta iästä asti saaneet tehdä omalle kehitystasolleen sopivia valintoja. Itsenäistyminen kun vaatii taitoa ja vapautta valita. Vapaudella on kuitenkin aina myös kääntöpuoli, joka monelta tuntuu unohtuvan ainakin silloin, kun puhutaan sananvapaudesta. Vapaus nimittäin tuo aina myös mukanaan vastuun. Vastuun ymmärtäminen taas vaatii ymmärrystä valintojen tekemisen seurauksista. Eskarilaisen kohdalla tuo vastuun opettaminen on alkanut olla jo ajankohtaista, sillä ensi syksynä hänen on aika itsenäistyä yhä enemmän siirtyessään ensimmäiselle luokalle. Onneksi meillä vanhemmilla on täällä Suomessa tukenamme laadukas varhaiskasvatusjärjestelmä, jonka ammattilaisten tekemää työtä ainakin itse arvostan suuresti.

Itsenäiseksi on vaikea kasvaa ilman muiden tukea, joten pidetäänhän hyvää huolta toisistamme nyt ja huomenna. Hyvää itsenäisen 99-vuotiaan Suomen juhlapäivää kaikille!

 

Lämpimin talviterveisin,

Maria

Joulu tulee tekemättäkin

Näin joulun alla löytää itsestään monia puolia.

Kauneimmissa haaveissaan ja tavoitteissaan joulun aika on yhtä kanelin tuoksua, kynttilöitä ja aitoa yhdessä oloa. Todellisuudessa saa kuitenkin itsensä liian usein kiinni nyppimässä roskia matosta, siirtelemässä koristeita paikasta toiseen, suunnittelemassa joulupöydän kattausta, toteuttamassa ”täydellistä joulua”.

Yhteen vuoden aikaan kasaantuukin monesti paljon odotuksia, toiveita ja tehtäviä. Siivotaan joka nurkka, kerran vuodessa tämäkin varasto. Tavataan ystäviä, niin pikkujouluissa, joulukonserteissa kuin glögin merkeissä. Muistetaan lähimmäisiä ja lähetetään heille kortit ja parhaimmassa tapauksessa tehdään ne vielä itse. Hellitään läheisiä lahjoilla. Venytetään rahapussia ja hankitaan kaikille jotain. Leivotaan itse kakut, piparit ja laatikot. Siinä välissä askarrellaan, koristellaan ja pyöritetään ihan tavallista arkea. Tämä kaikki 24 päivässä!

Joulu ei ehkä tunnu joululta ilman hössötystä. Joltain tämä kaikki onnistuukin hymyssä suin, toisilta hampaita kiristellen. Paljon helpompaa olisi kuitenkin tehdä näitä asioita tasaisesti vuoden jokaisena päivänä.

Joulukiireiden keskellä onkin hyvä muistaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä ja apuakin on saatavilla. Ruuhkainen kauppareissu, laatikoiden paistaminen ja vessan siivous sujuu usein tehokkaammin ilman perheen pieniä apureita. Nämä ihanat pikkuapurit voikin hyvällä ja turvallisella mielellä jättää tällöin isompien apurien hoidettavaksi. Näissä tilanteissa hyvät apurit löytyvät esimerkiksi MLL:n hoitajista.

Kiireestä ja tohinasta huolimatta tai ehkä juuri siksi, joulu on mielestäni vuoden ihanin juhla. Tehdään siitä myös sellainen, kukin omalla reseptillään.

Satu

Kirjoittaja työskentelee lastenhoitotoiminnan koordinaattorina MLL:n Varsinais-Suomen piirissä.

Pää kylmänä jogurttikaapilla

Erehdyin jälleen kerran ruokaostoksille Todella Suureen Kauppaan. Tiedättehän, sellaiseen, jossa kierretään niin kauan, että askeleet eivät mahdu enää askelmittariin, ja jonka labyrinteista selviävät ulos vain ammattisuunnistajat. Ensimmäinen paniikki iskee aina jäähallin kokoisella hedelmä- ja vihannesosastolla. ”Olivatko nämä niitä banaaneja, jotka tuhoavat sademetsät vai niitä, jotka saastuttavat torjunta-aineillaan koko perheeni? Entä mikä on tämä omenalta näyttävä hedelmä, jonka kilohinta on sama kuin kullalla? Oliko niin, että lehtikaali parantaa kaihin ja kolotukset?” Lopulta pudotan kärryjen pohjalle turvallisen kurkun ja tarjousporkkanat ja siirryn – jo valmiiksi lamaantuneena – tuijottamaan kilometrin mittaista meijerituotekaappia. Ison kaupan maitovalikoimahan nujertaa tunnetusti vahvimmankin ihmisen: jogurtteja ja maitolaatuja pitäisi tutkia väitöskirjan verran, jotta osaisi valita ne oikeat.

20161121_181735-1

Erityisen kinkkiseltä ruokakauppareissu tuntuu aina uusiin ravitsemusuutisiin törmättyäni. Kissankokoisia otsikoita elintarvikkeiden terveysuhkista julkaistaan lähes päivittäin: maanantaina varoitellaan vehnästä ja perjantaina punaisesta lihasta. Jos hankkisin ruokaa vain itselleni, olisi tuskaa lisäävä tieto helpompi sulattaa. Äiti-ihmisenä kannan kuitenkin vastuuta myös lasteni ruokailuista, ja kuten tiedetään, jälkeläisten ravitseminen herättää meissä äideissä usein erittäin suuria tunteita. Soppaa sekoittaa ja haastetta lisää entisestään alle 150-senttisten ihmisten mieltymys jauhelihaan, makaroniin ja juureksettomaan elämään. Eipä ihmekään siis, jos meinaa hypermarketin hyllyjen välissä äitiparan henki salpaantua.

20161121_182347-1

Ainoa keksimäni keino selvitä ruokaostoksista ja ruuanlaitosta ilman tolkun menetystä on käyttää maalaisjärkeä ja luottaa siihen, että kyllä me tästä jotenkin selviämme. (Me 70-luvulla syntyneet lauantaimakkaralla kasvaneet yksilötkin olemme jostain ihmeen syystä edelleen tässä.) Lapsiperhe-elämän pyörityksessä on pakko vedellä tässäkin asiassa suuria linjoja, yrittää parhaansa ja jättää useimmat tuoteselosteet lukematta. (Ja sen nakkipaketinhan voi aina sujauttaa ostoskärryissä luomulehtikaalin alle.)

Piparkakun ja porkkanan tuoksuista joulunodotusta toivotellen,

Anna